Albert Charles Smith

Albert Charles Smith (1906–1999) oli yhdysvaltalainen kasvitieteilijä. Hänet tunnetaan parhaiten Etelä-Amerikkaan ja Fidžille suuntautuneista kasvistontutkimusmatkoistaan sekä koppisiemenisten tyviryhmien tutkimuksistaan. Smith käytti ison osan urastaan Fidžin kasviston kartoittamiseen ja tutkimiseen.[1]

Albert Charles Smith
Henkilötiedot
Syntynyt	5. huhtikuuta 1906 Springfield, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	23. toukokuuta 1999 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	kasvitiede, taksonomia
Tunnetut työt	Flora Vitiensis Nova: a new flora of Fiji
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Smith syntyi Springfieldissä Massachusettsissa keväällä 1906 ja hän oli perheen kahdeksas lapsi. Hänen vanhempansa olivat yhdysvaltalaisia, mutta isovanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Saksasta ja Englannista. Smithin vanhemmat olivat suorittaneet vain peruskoulun, mutta pystyivät silti saattamaan kuusi lastaan korkeakouluopintoihin.[1]

Smith valmistui Springfieldin Classical High Schoolista ja aloitti opinnot Massachusetts Agricultural Collegessa vuonna 1922. Smith haki kuitenkin siirtoa Columbia Collegeen ja pääsikin siirtymään sinne toisen opiskeluvuotensa aluksi. Smith opiskeli aluksi englantia ja tähtäsi toimittajaksi, mutta suoritti kuitenkin samalla myös useita kursseja kasvi- ja eläintieteistä. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Smith suoritti kurssin New Yorkin kasvitieteellisellä puutarhalla ja kurssin yhteydessä hän tutustui useisiin amerikkalaisiin kasvitieteilijöihin, jotka vaikuttivat Smithin myöhempään uraan.[1]

Vuonna 1926 lähellä valmistumistaan Smith lähti Ellsworth Paine Killipin mukaan kasvien keruumatkalle Kolumbiaan ja Smith vietti Killipin kanssa useita kuukausia Kolumbian Andien itäisellä vuoristoalueella. Vuonna 1928 Smithistä tuli apulaiskuraattori, Henry Allan Gleasonin assistentti, ja hän teki seuraavina vuosina useita uusia tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan. Vuonna 1929 hän lähti Killipin kanssa Peruun ja vuonna 1933 Brasiliaan. Smith valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1933 Kolumbiasta käsin; hänen väitöskirjakseen hyväksyttiin hänen edellisenä vuotena tekemänsä julkaisu eteläamerikkalaisesta kanervakasveihin kuuluvasta Thibaudieae-tribuksesta.[1]

Smithin myöhempään uraan vaikutti suuresti New Yorkin kasvitieteellisen puutarhan johtajana tuolloin toiminut Elmer Drew Merrill, joka rohkaisi Smithiä jatkamaan John Wynn Gillespien aloittamaa työtä Fidžin kasviston kartoittamisessa. Gillespie kuoli nuorena ja ennen kuolemaansa hän oli ehtinyt tehdä vain jonkin verran etukäteistyötä Fidžin kasvistosta. Smith tekikin ensimmäisen kasvien tutkimusmatkansa Fidžille vuosina 1933–1934.[1]

Vuosien 1940–1948 välillä Smith tutustui useisiin uusiin tutkijoihin Harvardissa ja kiinnostui heidän myötään koppisiemenisten fylogeniasta, etenkin niistä kasveista, jotka nykyisin tunnetaan koppisiemenisten tyviryhminä. Kiinnostus poiki monia julkaisuja ja heti, kun matkustaminen oli taas toisen maailmansodan jälkeen mahdollista, Smith teki uuden tutkimusmatkan Fidžille vuosina 1947–1948.[1]

Vuonna 1948 Smithsonian instituutin uudelleenjärjestelyjen myötä instituuttiin perustettiin eläintieteestä erillinen kasvitieteen laitos. Laitoksen johtajaksi tuli Ellsworth Paine Killip ja laitos oli jaettu neljään osastoon, joista siemenkasvien osaston johtajaksi tuli Smith. 1950-luvulla Smith teki jälleen uusia tutkimusmatkoja Fidžille.[1]

Vuosina 1958–1962 Smith toimi viisi vuotta Luonnonhistorian museon (National Museum of Natural History) johtajana. Vuonna 1963 Smith siirtyi hieman vastahakoisesti Havaijille Havaijin yliopiston perustamaan uuteen kasvitieteen professorin ja tutkimusjohtajan virkaan. Siirryttyään vuonna 1963 Honoluluun Smith osallistui heti Havaijin kasvitieteellisen puutarhan perustamiseen. Puutarha oli suuri trooppinen kasvitieteellinen puutarha, joka sisälsi paljon materiaalia, ja sen yhteydessä tehtiin myös kasvitieteen perustutkimusta. Havaijilla Smith aloitti uuden uran akateemikkona ja hän toimi virassa vuosina 1965–1970 jääden sitten ensimmäistä kertaa eläkkeelle. Smith ei ollut kokenut opettaja, mutta sai kuitenkin kaksi opiskelijaa valmistumaan virassaoloaikanaan. Havaijilla työskennellessään Smithin oli mahdollista myös jatkaa Fidžin kasviston tutkimuksiaan.[1]

Smith joutui jäämään eläkkeelle Havaijin yliopistosta 65-vuotiaana vuonna 1970, mutta hän ei itse ollut valmis jäämään eläkkeelle, vaan siirtyi kasvitieteen professoriksi Massachusettsin yliopistoon Amherstin kampukselle. Seuraavien kuuden vuoden aikana Smithille tarjoutui tilaisuuksia työskennellä muun muassa Cambridgen, New Yorkin sekä Washingtonin kasvikokoelmissa ja hän vieraili Englannissa vuosina 1971 sekä 1974. Kesällä 1975 eläkkeelle jääminen häämötti taas Smithin edessä, mutta hän ei ollut vielä saanut kasvitieteellisiä töitään valmiiksi.[1]

Vuonna 1975 Smith muutti vaimonsa kanssa takaisin Honoluluun, jossa hän asui koko loppuelämänsä ajan. Käydessään Pacific Tropical Botanical Gardenin puutarhalla Kauain saarella Smith sai puutarhan johtajalta William L. Theobaldilta tarjouksen, jonka myötä Smith saattoi saattaa työnsä Fidžin kasvistosta valmiiksi. Seuraavat puolitoista vuosikymmentä Smith työskentelikin hänen viimeisimmän sekä suurimman työnsä Flora Vitiensis Novan parissa. Smithin työn tuloksena syntyi teos Flora Vitiensis Nova: a new flora of Fiji (Spermatophytes only). Se oli suuri viisiosainen teos, joka tiivistää Smithin vuosien pituisen tutkimustyön. Teos sisältää myös useiden Smithin kollegojen työstämiä kohtia. Teoksen viimeisin viides osa julkaistiin vuonna 1991 ja pian sen jälkeen Smith siirtyi viettämään eläkepäiviä yhdessä vaimonsa kanssa. Vuonna 1994 Smith pyysi nimensä poistamista National Tropical Botanical Gardenin listoilta ikään kuin eleenä "virallisesta" eläkkeelle jäämisestä näin 87-vuotiaana. Smith kuoli toukokuussa 1999 Honolulussa vaimonsa vierellään.[1]