Albendatsoli

Albendatsoli (C₁₂H₁₅SN₃O₂) on bentsimidatsolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä useiden loisinfektioiden hoitoon.



Albendatsoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Metyyli-N-(6-propyylisulfanyyli-1H-bentsimidatsol-2-yyli)karbamaatti
Tunnisteet
CAS-numero	54965-21-8
ATC-koodi	P02CA03
PubChem	2082
DrugBank	DB00518
Kemialliset tiedot
Kaava	C₁₂H₁₅N₃O₂S
Moolimassa	265,34
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	208–210 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	Huono
Proteiinisitoutuminen	70 %[2]
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	8–12 h[2]
Ekskreetio	Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa albendatsoli on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen liukenematonta ja liukenee paremmin orgaanisiin polaarisiin liuottimiin kuten dimetyyliformamidiin, dimetyylisulfoksidiin ja muurahaishappoon.[1]

Albendatsoli on aihiolääke ja metaboloituu ihmisen maksassa aktiiviseksi albendatsolisulfoksidksi. Albendatsolisulfoksidi sitoutuu tubuliiniproteiiniin, mikä estää proteiinin järjestäytymisen mikrotubuluksiksi. Tämän vuoksi loisten kyky ottaa soluihinsa glukoosia heikkenee ja ne joutuvat käyttämään glykogeenivarastonsa energianlähteenä ja lopulta nääntyvät. Albendatsoli estää myös fumaraattireduktaasientsyymin toimintaa. Albendatsoli tehoaa useisiin sukkulamatoihin kuten kihomatoon, suolinkaiseen, koukkumatoihin, ja eräisiin tiehytmatoihin. Alkueläimistä albendatsoli tehoaa muun muassa Giardia lamblia -alkueläimeen. Eläinlääketieteessä yhdistettä käytetään muun muassa koirien ja nautojen loismatojen häätämiseen. Albendatsoli tuli markkinoille vuonna 1977.[1][2][3][4][5]

Haittavaikutukset

Tavanomaisimpia albendatsolin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat päänsärky, huonovointisuus, ripuli ja kuumeilu. Pitkäaikaisessa käytöstä voi aiheutua palautuva luuydinsuppressio tai maksatulehdus. Albendatsolia ei tule käyttää raskauden aikana, eikä maksan toimintahäiriöitä tai maksakirroosia sairastavilla potilailla.[1][5]

Synteesi

Albendatsolia voidaan syntetisoida kahdella menetelmällä, joissa molemmissa lähtöaineena on 1-asetamido-4-kloori-2-nitrobentseeni, joka voi reagoida natriumtiosyanaatin kanssa muodostaen 1-asetamido-2-nitro-4-tiosyanaattobentseeniksi. 1-asetamido-2-nitro-4-tiosyanaattobentseeni reagoi emäksisissä olosuhteissa bromipropaanin kanssa propyylitiojohdannaiseksi ja samalla asetamidoryhmä hydrolysoituu vapaaksi amiiniksi. Nitroryhmä pelkistetään amiiniksi ja muodostuva diamiini reagoi syanamidin ja metyylikloroformaatin kanssa muodostaen bentsimidatsolirenkaan ja karbamaattirakenteen.[1] Toinen tapa valmistaa yhdistettä on 1-asetamido-4-kloori-2-nitrobentseenin reaktio 1-propaanitiolin kanssa ja nitroryhmä- ja asetamidoryhmä pelkistetään vedyttämällä diamiiniksi. Bentsimidatsolirenkaan ja karbomaattifunktionaalisuuden synteesi toteutetaan kuten edellä[6].

Lähteet

Achim Harder: Anthelmintics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 11.3.2015
Albendazole DrugBank. Viitattu 11.3.2015. (englanniksi)
Heli Siikamäki, Hannu Kyrönseppä ja Sakari Jokiranta: Suoliston parasiitti-infektiot. Duodecim, 2002, 118. vsk, nro 12, s. 1235–1247. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2015.
Anu Kantele ja Heli Siikamäki: Loismadot Matkailijan terveysopas. 12.9.2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2015.
Stefano Guandalini: Textbook of Pediatric Gastroenterology and Nutrition, s. 181–182. CRC Press, 2004. ISBN 9780203640456. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2015). (englanniksi)
Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 584–585. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2015). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ullmann-1] Achim Harder: Anthelmintics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 11.3.2015

[DrugBank-2] Albendazole DrugBank. Viitattu 11.3.2015. (englanniksi)

[3] Heli Siikamäki, Hannu Kyrönseppä ja Sakari Jokiranta: Suoliston parasiitti-infektiot. Duodecim, 2002, 118. vsk, nro 12, s. 1235–1247. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2015.

[4] Anu Kantele ja Heli Siikamäki: Loismadot Matkailijan terveysopas. 12.9.2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2015.

[textbook-5] Stefano Guandalini: Textbook of Pediatric Gastroenterology and Nutrition, s. 181–182. CRC Press, 2004. ISBN 9780203640456. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2015). (englanniksi)

[synthesis-6] Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 584–585. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2015). (englanniksi)