Albanian kommunistihallinnon sortuminen

Albanian kommunistihallinnon sortuminen oli Neuvostoliittoa lukuun ottamatta viimeinen Itä-Euroopan kommunistisen maan vallankumous joka sai alkunsa Tiranasta joulukuussa 1990 opiskelijamielenosoituksina, vaikka protesteja oli esiintynyt aiemmin samana vuonna Shkodrassa ja Kavajassa. Albanian työn puolueen keskuskomitea salli 11. joulukuuta 1990 muut poliittiset puolueet ja samana päivänä perustettiin Demokraattinen puolue. Maaliskuun 1991 vaaleissa Albanian työn puolue säilytti valta-asemansa, mutta yleislakko sekä kaupunkien liikehdintä johti hallinnon muodostamiseen johon otettiin muitakin kuin kommunisteja.

Enver Hoxhan nelikymmenvuotisen valtakauden päätyttyä hänen kuolemaansa 1985 hänen seuraajansa Ramiz Alia aloitti talousuudistukset ja avasi diplomaattiset yhteydet Länsi-Eurooppaan. Itä-Euroopan 1989 vallankumouksista albanialaiset pysyivät tietämättöminä johtuen tiedonsaannin rajoittuneisuudesta ja maan eristyneestä asemasta. Monet albanialaiset eivät esimerkiksi olleet tietoisia Berliinin muurin murtumisesta.

Tammikuussa 1990 alkoivat ensimmäiset levottomuudet Shkodrassa jossa muutama sata ihmistä yrittivät tuhota Josef Stalinin patsaan ja josta mielenilmaisut levisivät muihin kaupunkeihin. Kommunistihallinto vastasi mielenosoituksiin sallimalla joitain vapauksia, kuten lievennyksiä matkustusrajoituksiin.

Romanian kommunistijohtaja Nicolae Ceaușescun teloituksen jälkeen Ramiz Alia tajusi mahdollisesti kokevansa saman kohtalon ilman radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia. Hän allekirjoitti Helsinki-julistuksen joka velvoitti Albaniaa noudattamaan Länsi-Euroopan standardeja ihmisoikeuksiin liittyen. Alia organisoi johtavien intellektuellien kokouksen pohtimaan Albanian poliittisen järjestelmän uudistamista. Alian määräyksestä järjestettiin 31. maaliskuuta 1991 ensimmäiset useamman puolueen vaalit sitten 1944, jotka Alian puolue voitti. Alkoi joka tapauksessa näyttää selvältä että siirtyminen kohti markkinataloutta on pysättämätön.