Alba (vaate)

Alba eli messupaita[1] on jumalanpalveluspuvuista yksinkertaisin. Alba on lännen kirkossa papin liturginen perusvaate, väriltään valkoinen (lat. alba = valkoinen) joka symboloi puhtautta[2]. Alban kanssa käytetään vyötä, ja se on kapeahihainen. Perinteisesti papit käyttävät albaa messussa kuoripaidan sijasta.

Alba ja stola

800-luvulta peräisin oleva kirkkosääntö rajoitti alban käytön koskemaan vain messussa palvelevia pappeja. Sitä ennen albaa käyttivät kaikki messussa läsnä olevat papit.

Alba Suomen luterilaisessa kirkossa

Albaa käyttävät jumalanpalveluksessa liturgin lisäksi usein henkilöt jotka avustavat ehtoollisen jaossa. Jos jumalanpalveluksen saarnaaja on eri henkilö kuin liturgi, pukeutuu hänkin yleensä albaan.

Alban valkoinen väri symboloi puhtautta. Rippikoulun käyneet nuoret pukeutuvat yleensä konfirmaatiossa albaan.[2] Myös aikuisena kastettavat pukeutuvat albaan.

Papin alba ei aina eroa konfirmoitavien alboista mitenkään. Siinä voi kuitenkin olla kirjailtuina hihoihin tasasivuiset, ns. kreikkalaiset ristit tai muita koristeluja. Alba on yleensä luonnonmateriaalia, puuvillaa tai pellavaa, jopa silkkiä. Se voi myös olla villaa. Yleensä konfirmaatioalbat ovat ohuemmasta kankaasta.

Perinteisesti albaan on liittynyt irtonainen kaulus(liina), amikti (humelare). Amiktia käytetään katolisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja joissain luterilaisissa kirkoissa, muun muassa Ruotsin kirkossa. Suomessa se on harvinainen, pääasiassa sitä käytetään Porvoon hiippakunnan seurakunnissa. Ruotsi-Suomessa kaulusliinan käyttö jatkui 1600-luvulle, jolloin sen vähitellen korvasi albaan kiinnitetty pitsikaulus. Kaulusliina on palannut käyttöön 1900-luvulla.[3]

Alba on ennen muuta messussa käytetty asu. Kirkollisissa toimituksissa sen tilalla voidaan käyttää väljähihaista, kauluksetonta ja vyötöntä kuoripaitaa, toimituspaitaa, rökliiniä (superpellicum). Suomessa sen käyttö on tosin harvinaista.[4] Rökliiniä ei käytetä messukasukan alla, mutta sitä voidaan kantaa kuorikaavun alla.

Voidaan tehdä myös jako "messuvaatteiden" ja "kuorivaatteiden" välillä. Messuvaatteet ovat messussa, ehtoollisen vietossa alttarilla käytettävät alba, stola ja messukasukka. Kuorivaatteita ovat kuorissa käytettävät rökliini, stola ja kuorikaapu.[5]

Miten pappi pukeutuu pukuunsa
  • Ensin pappi pukee mahdollisesti amiktin joko kaulukseksi tai hupuksi.
  • Tämän jälkeen hän pukee päälle alban.
  • Alban päälle hän panee kirkkovuoden ko. pyhälle määrittämän stolan.
  • Mikäli pappi on liturgina ja kyseessä on myös messu, alban ja stolan ylle puetaan vielä messukasukka, jonka jälkeen amikti lasketaan pään päältä harteille kaulukseksi.
  • Perinteisesti liturgisen asun pukemiseen on liittynyt lyhyt rukous jokaiselle eri vaatekappaleelleː Isän ja (✢) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Alba: Tee minut puhtaaksi, Herra. Puhdista sydämeni, niin että Karitsan verellä pestynä nauttisin iankaikkista iloa.

Vyö: Vyötä, Herra, minut Pyhän Hengen viisaudella ja voimalla.[6]

Lähteet
  1. Pukeutumisohjeet diakoniaviranhaltijoille 29.4.2005. Lapuan hiippakunta. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 3.11.2017.
  2. Kirkolliset asut Kirkkonummen seurakunnat. Arkistoitu 18.8.2017. Viitattu 3.11.2017.
  3. Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 48. Diakonistyrelsens bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  4. Sarantola, Tauno; Lempiäinen, Pentti; Priha, Päikki; Fröbern, Mirja: Kirkkotekstiilit, s. 20. Kirjaneliö ISBN 551-600-748-1, 1988.
  5. Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum, s. 53. Verbum ISBN 91-526-1646-0, 1990. (ruotsiksi)
  6. Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 82. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.