Alasjärvi (Tampere)

Järvi on 950 metriä pitkä, 600 metriä leveä ja sen pinta-ala on 37 hehtaaria. Se sijaitsee aivan kaupunkialueen ulkopuolella valtatien 12 pohjoispuolella Niihanmaalla. Siihen laskee neljä ojaa, joista huomattavimmat ovat pohjoisesta laskeva Alasjärvenoja ja Toritunjärven laskuoja. Alasjärven oma laskuoja lähtee järven lounaispäästä ja alittaa valtatie 12 ennen yhtymistään Vuohenojaan Takahuhdissa. Järven keskellä on kaksi kallioista saarta Selkäkarit ja kaakkoiskulmassa kaksi metsäistä luotoa. Järven rantaviivan pituus on 3,5 kilometriä. Rannat ovat metsäiset, mutta etelässä rantaan kuuluu valtatie 12 melu ja länsipuolella sijaitsee golfkenttä. Enimmäkseen järven itärannoille on rakennettu toistakymmentä kiinteistöä tai vapaa-ajan asuntoa. Järven lounaispäässä sijaitsee suosittu uimaranta.[2][1][3][5]

Alasjärven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1980 asti. Sitä tarkkaillaan nykyään vuosittain. Vedenväri on lievästi ruskea, koska siinä on humusta. Vesi on humuksesta huolimatta neutraalia ja järven puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Vedenlaatu vaihtelee voimakkaasti hulevesin, ravinnevalumien, maantiesuolauksen ja lähialueiden maanmuokkausten mukaan. Järven lämpötilakerrostuminen on kesäisin ja talvisin voimakasta. Järven syvänteeseen syntyy neljämetrinen alusvesikerros, jonka tila poikkeaa selvästi päällysveden tilasta. Alusvedessä on kesäisin todettu happikato. Hapettomassa vedessä pohjan sedimenteihin laskeutuneet ravinteet liukenevat takaisin veteen ja alusveden ravinnepitoisuudet ovat silloin selvästi koholla. Tutkittuja arvoja ovat fosfori-, typpi-, kloridi-, rauta- ja mangaanipitoisuudet. Nämä seurattavat ravinteet aiheuttavat pääasiallisen sisäisen kuormituksen. Sisäisen kuormituksen ravinteet ruokkivat leviä ja bakteereja, jotka samentavat veden, ja ne ruokkivat rehevien vesien kasvilajeja, jotka ruohottavat järven rantoja. Järvellä esiintyy joinakin vuosina sinileväkukintoja. Järvi on siirtynyt lievästi rehevöityneeseen tilaan, mutta kokonaisuudessaan vedenlaatu on tyydyttävä.[3]

Vuonna 1855 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi oli sama ”Alasjärvi” kuin nykyäänkin. Sen rantaviivan muodossa on joitakin eroavaisuuksia nykyiseen rantaviivaan. Esimerkiksi Lahnakallion niemeä ei aiemmin ollut, ja itäranta on piirretty pohjoisen suuntaisena. Tämä voi merkitä lähimenneisyydessä tehtyä järvenlaskua. Viereisen ”Kuljujärven” kohtalo oli kuivattaminen kokonaan.[6]

Vuoden 1953 peruskartan mukaan järven keskellä ollut Selkäsaari oli yksi saari, mutta se on jakaantunut kahdeksi saareksi vuoden 1974 peruskartassa. Järven länsi ja itäpuolella oli suuria peltoja, mutta muualla metsämaata. Järven laskuoja lähti järven länsirannasta ja juoksi länteen ja kääntyi loivasti kohti etelää yhtyen Vuohenojaan silloisen Uudenkylän, mutta nykyisen Huikkaan, kohdalla. Järvellä olis tuolloin toinenkin laskuoja, joka lähti järven lounaiskulmasta ja yhtyi Vuohenojaan vanhan kunnalliskodin eli nykyisen Takahuhdin kohdalla. Kartasta on vaikea päätellä, kumpi oja vetää vesiä Vuohiojaan. Ranta-asutus oli jo vuoden 1974 kartassa voimakasta.[7][8]

• Palomäki, Risto: Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien kehitys ja niiden vedenlaatu 1990-2005, Ympäristöpalvelujen julkaisuja 1/2007