Alan Rickman

Rickman herätti ensimmäisen kerran huomiota näyttelijänä vuonna 1976 Birgminghamin laitosteatterissa Ben Jonsonin näytelmässä The Devil Is an Ass. Tämän jälkeen hän näytteli muun muassa sivurooleissa Royal Shakespeare Companyssä (RSC).[2] Ensiesiintymisensä televisiossa Rickman teki vuonna 1978, kun hän näytteli Tybaltia BBC Television Shakespeare -sarjan jaksossa Romeo and Juliet.[3]

Rickman pääsi 1980-luvulla RSC:ssä useisiin keskeisiin rooleihin. Hän näytteli muun muassa Thomas Kilroyn irlantilaisessa versiossa Anton Tšehovin Lokista, Edinburghin taidefestivaalilla Richard Cranen sovituksessa Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljeksistä ja Snoo Wilsonin näytelmässä The Grass Widow.[2]

Rickmanin läpimurtorooli oli 1985 RSC-tuotannossa Vaarallisia suhteita, jossa hän esitti seksikästä mutta manipuloivaa ja julmaa Vicomte de Valmontia. Hän toisti roolinsa Broadwayllä ja herätti myös elokuva-alan mielenkiinnon. Ohjaaja John McTiernan pyysi Rickmania näyttelemään rikollisen roolia Bruce Willisin vastanäyttelijäksi elokuvaan Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli (1988).[4]

Vaikka Die Hard teki Rickmanista kansainvälisesti tunnetun elokuvanäyttelijän, hän ei hylännyt kuitenkaan teatteria. Hän näytteli 1991 Edinburghin taidefestivaalilla japanilaisen ohjaajan Yukio Ninagawan sovituksessa Kunio Shimizuun näytelmästä Tango at the End of Winter. Georgian Rustaveli-teatterissa hän näytteli Hamletin roolissa Robert Sturuan ohjauksessa.[2]

Rickman näytteli Die Hardin jälkeen muutamissa brittiläisissä elokuvissa. Niistä tunnetuin on Anthony Minghellan ohjaama Truly Madly Deeply (1989). Hän voitti Bafta-palkinnon roolistaan Nottinghamin sheriffinä elokuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas (1991).[4] Elokuvan pääosassa Robin Hoodina esiintyneen Kevin Costnerin kerrotaan suuttuneen Rickmanin lahjakkuudesta ja vaatineen joidenkin Rickmanin kohtausten poistoa.[5]

Vaikka Rickman tunnetaankin monista elokuvapahisten rooleistaan, hän teki myös useita monipuolisempia pienen budjetin elokuvia. Näihin kuuluvat muun muassa aisankannattaja elokuvassa Close my eyes – rakasta minua (1991) ja kampanjapäällikkö satiirissa Bob Roberts (1992). Rickman hylkäsi tarjouksen pääpahiksen roolista James Bond -elokuvassa 007 ja kultainen silmä ja teki sen sijaan ensiohjauksensa Talvivieras.[4]

Rickman näytteli Christopher Brandonia vuonna 1995 ilmestyneessä, Jane Austenin romaanista sovitetussa elokuvassa Järki ja tunteet ja seuraavana vuonna irlantilaista vallankumouksellista Éamon de Valeraa, josta tulee lopulta Irlannin presidentti, elokuvassa Michael Collins (1996).[4]

Rickman esiintyi kahdeksassa Harry Potter -elokuvassa taikajuomien ja myöhemmin pimeyden voimilta suojautumisen opettajaa Severus Kalkarosta. Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi vuonna 2001 ja sarjan kahdeksas elokuva vuonna 2011.[4]

West Endiin ja Broadwaylle Rickman palasi vuonna 2001 Noël Cowardin näytelmässä Private Lives. New York Times kutsui Rickmanin suoritusta egomaanikko Elyot Chasena taiturimaiseksi. Vuosina 2005–2006 Rickman ohjasi näytelmän My Name Is Rachel Corrie Royal Courtissa, Edinburghin taidefestivaalilla ja Broadwayllä. Hänen viimeiset teatteriroolinsa olivat vuonna 2010 Henrik Ibsenin näytelmässä John Gabriel Borkman ja Broadwayllä vuonna 2011 Theresa Rebeckin näytelmässä Seminar.[2]

Rickman näytteli vuonna 2003 Richard Curtisin romanttisessa elokuvassa Rakkautta vain ja vuonna 2005 paranoidisen robotin Marvinin ääntä elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille. Vuonna 2007 hän näytteli tuomari Turpinia Tim Burtonin elokuvaversiossa Sweeney Toddista ja vuonna 2010 Kaalimadon ääntä Tim Burtonin ohjaamassa elokuvassa Liisa Ihmemaassa.[2]

Rickman ohjasi vuonna 2014 pukudraaman A Little Chaos, jossa hän itse näytteli Ludvig XIV:tä. Hänen viimeiset elokuvaroolinsa olivat jännityselokuva Eye in the Sky (2015) ja Liisan seikkailut peilimaailmassa (2016), jossa hän teki jälleen Kaalimadon ääniroolin.[3]

Rickman tutustui tulevaan puolisoonsa Rima Hortonin Chelsea School of Artissa, ja he alkoivat seurustella vuonna 1965. He asuivat yhdessä vuodesta 1977 ja menivät naimisiin yksityisessä seremoniassa vuonna 2012, mutta kertoivat avioliitosta julkisuudessa vasta kolmen vuoden kuluttua vihkimisestä.[2] Rima Horton oli aktiivinen työväenpuolueen jäsen ja taloustieteilijä.[2]

Alan Rickman kuoli haimasyöpään 69-vuotiaana tammikuussa 2016.[6]