Alan Arkin
Alan Arkin (s. 26. maaliskuuta 1934 New York) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, ohjaaja ja muusikko.
| Alan Arkin | |
|---|---|
 Alan Arkin vuonna 1975. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Alan Wolf Arkin |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1934 Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, ohjaaja, muusikko, laulaja |
| Puoliso |
Jeremy Yaffe (1955–1961) Barbara Dana (1964–199?) Suzanne Newlander (1996–) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1957– |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura
Elokuvaura
Arkin on yksi niistä viidestä näyttelijästä, joka on saanut ensimmäisestä elokuvaroolistaan parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Hän oli ehdolla vuoden 1966 elokuvasta Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat ja uudelleen kaksi vuotta myöhemmin elokuvasta Sydän on yksinäinen harhailija.[1]
Arkin on osoittanut kykenemänsä tekemään sekä draamaa että komediaa. Muita hänen roolejaan ovat muun muassa Audrey Hepburnia väijyvä oppinut tappaja elokuvassa Yksin pimeässä, ohjaaja Mike Nicholsin Me sotasankarit ja Arvoitusten juna, jossa hän esitti Sigmund Freudia, Älkää ampuko hammaslääkäriä ja Myyntitykit. Arkin esiintyi myös elokuvassa Saksikäsi Edward.
Vuoden 2006 Arkin sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa ja ensimmäisen palkintonsa elokuvasta Little Miss Sunshine. Hän sai Oscarin parhaasta miessivuosasta ja Bafta-palkinnon samasta kategoriasta. [2]
Teatteriura
Arkin aloitti näyttelemisen Broadwayllä vuonna 1961 eli ennen elokuvauraansa.[1] Hän on esiintynyt seitsemässä eri Broadway-näytelmässä. Lisäksi hän on näytellyt pienemmissä newyorkilaisissa teattereissa. Arkin on voittanut Tony-palkinnon näytelmästä Enter Laughing[1]. Lisäksi hän on voittanut Broadwayn ulkopuolisille esityksille jaettavan Drama Desk Awardin kahdesti ohjauksesta näytelmistä Little Murders ja The White House Murder Case [3].
Muut työt
Näyttelijänuransa lisäksi Arkin on soittanut The Tarriers -kansanmusiikkiyhtyeessä, jonka “Banana Boat Song” -kappale, joka tunnetaan myös nimellä “Day-O”, nousi 4. sijalle Billboard-listalla.[1] Hän on myös kirjoittanut lastenkirjoja sekä tieteisnovelleja.
Yksityiselämä
Arkin syntyi New Yorkissa juutalaiseen perheeseen. Hän muutti perheensä mukana Los Angelesiin palatakseen sieltä takaisin ja aloittaakseen uran laulaja-lauluntekijänä. Tämän jälkeen hän alkoi luoda näyttelijän uraa. 29 vuoden iässä Arkin liittyi chicagolaiseen komediaryhmään.[1]
Arkinilla on kolme poikaa, Adam, Anthony ja Matthew.[1]
Palkintoja
- 1967 Oscar-ehdokkuus: Paras miespääosa – Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat
- 1967 Bafta-ehdokkuus: Lupaavin tulokas pääosassa – Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat
- 1967 Emmy-ehdokkuus: Paras yksittäinen miespääosa draamassa – ABC Stage 67: The Love Song of Barney Kempinski
- 1967 Golden Globe -palkinto: Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa – Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat
- 1967 Golden Globe -ehdokkuus: Lupaavin uusi miesnäyttelijä – Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat
- 1969 Oscar-ehdokkuus: Paras miespääosa – Sydän on yksinäinen harhailija
- 1969 Golden Globe -ehdokkuus: Paras miespääosa draamaelokuvassa – Sydän on yksinäinen harhailija
- 1970 Golden Globe -ehdokkuus: Paras miespääosa draamaelokuvassa – Popi
- 1987 Emmy-ehdokkuus: Paras miespääosa minisarjassa tai erikoisjaksossa – Pako Sobiborista
- 1988 Golden Globe -ehdokkuus: Paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa – Pako Sobiborista
- 1997 Emmy-ehdokkuus: Paras vieraileva näyttelijä draamasarjassa – Chicagon lääkärit
- 2003 Emmy-ehdokkuus: Paras miessivuosa minisarjassa tai televisioelokuvassa – The Pentagon Papers
- 2007 Oscar-palkinto: Paras miessivuosa – Little Miss Sunshine
- 2007 BAFTA-palkinto: Paras miessivuosa – Little Miss Sunshine
- 2012 Oscar-ehdokkuus: Paras miessivuosa – Argo
Valikoitu filmografia
- Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat (The Russians Are Coming the Russians Are Coming, 1966)
- Yksin pimeässä (Wait Until Dark, 1967)
- Sydän on yksinäinen harhailija (The Heart Is a Lonely Hunter, 1968)
- Me sotasankarit (Catch-22, 1970)
- Viimeinen suurista rakastajista (Last of the Red Hot Lovers, 1972)
- Jästipää jeparit (Freebie and the Bean, 1974)
- Cowboy Hollywoodissa (Hearts of the West, 1975)
- Arvoitusten juna (The Seven-Per-Cent Solution, 1976)
- Älkää ampuko hammaslääkäriä (The In-Laws, 1979)
- Viimeinen yksisarvinen (The Last Unicorn, 1982 (ääni))
- Pako Sobiborista (Escape from Sobibor, 1987)
- Havanna (Havana, 1990)
- Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands, 1990)
- Rocketeer (The Rocketeer, 1991)
- Myyntitykit (Glengarry Glen Ross, 1992)
- Intiaanikesä (Indian Summer, 1993)
- Apua, vaimoni on teurastaja! (So I Married an Axe Murderer, 1993)
- Äiti yö (Mother Night, 1996)
- Syyskuun neljä päivässä (O Que É Isso, Companheiro?, 1997)
- Grosse Pointe Blank – palkkamurhaaja pikkukaupungissa (Grosse Pointe Blank, 1997)
- Gattaca (1997)
- Beverly Hillsin slummit (Slums of Beverly Hills, 1998)
- Jakob – valehtelija (Jakob the Liar, 1999)
- Keskusteluja elämästä (Thirteen Conversations About One Thing, 2001)
- Valkokankaan lemmikit (America's Sweethearts, 2001)
- Pääosassa Pancho Villa (And Starring Pancho Villa as Himself, 2003)
- Aika rakkauden (Noel, 2004)
- Firewall (2006)
- Little Miss Sunshine (2006)
- Rendition – poikkeuksellinen luovutus (2007)
- Salainen agentti 86 (2008)
- The Change-Up (2011)
- Argo (2012)
- Dumbo (2019)
Lähteet
- Alan Arkin www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 19.9.2022.
- Awards for Alan Arkin Internet Movie Database. Viitattu 1.3.2007. (englanniksi)
- Alan Arkin Awards IBDb. Viitattu 1.3.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Alan Arkin Elonetissä.
- Alan Arkin Internet Broadway Databasessa (englanniksi)
- Alan Arkin Internet Speculative Fiction Databasessa (englanniksi)