Alaluostari

Alaluostari oli kylä Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovuttaman Petsamon kunnan pohjoisosassa. Kylä sijaitsi Petsamonjoen länsirannalla Petsamonjoen ja Näsykkäjoen yhtymäkohdan eteläpuolella. Alaluostarin pohjoispuolella Petsamonjoen rannalla sijaitsi yhden kilometrin päässä Näsykän kylä ja noin kolmen kilometrin päässä joen suulla Parkkina. Alaluostaria vastapäätä Petsamonjoen itärannalla kohosi Ristitunturi. Valtioneuvoston vuonna 1930 vahvistaman Petsamon uuden kyläjaon mukaan Alaluostari kuului Jokikylän kyläkuntaan.[1]

Nykyisin Alaluostari muodostaa yhdessä entisten Näsykän ja Parkkinan kylien kanssa Petsamon kaupunkityyppisen taajaman, joka on Petsamon kaupunkikunnan keskus.

Kyläkuva

Jäämerentie kulki Alaluostarin läpi.[2] Alaluostari liittyi läheisesti Näsykän ja Parkkinan muodostamaan Petsamon kunnan keskustaajamaan. Alaluostarilla sijaitsivat postitoimisto, puhelinkeskus, lennätinkonttori ja rajavartioston kasarmi.[3] Kylässä oli myös Alaluostarin kirkko, joka oli alkujaan ollut Petsamon luostarin omaisuutta, mutta otettu Petsamon luterilaisen seurakunnan käyttöön Petsamon Suomeen liittämisen jälkeen. Alaluostari kuului Petsamon ensimmäisestä koulupiirijaosta vuodelta 1921 lähtien kirkonkylän eli Parkkinan koulupiiriin.[4]

Vuonna 1938 suomalaiset pystyttivät Alaluostarille monoliitin Petsamon Suomeen liittämisen muistoksi. Syyskuussa 1944 Suomen suorittaman Petsamon luovutuksen jälkeen obeliski on siirretty Petsamon kuntapiirin hallintokeskuksen Nikkelin (aik. Kolosjoki) keskusaukiolle, jossa se on muistomerkkinä lokakuussa 1944 tapahtuneelle saksalaisjoukkojen ajamiselle pois Petsamon alueelta.

Väestö

Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylän 113 asukkaasta oli suomalaisia 97 ja luterilaisia saamelaisia 16.[1]

Asukasluvun kehitys:

Historia

Petsamon luostari perustettiin Alaluostariin 1532. Suomalainen sissijoukko Pekka Vesaisen johdolla hävitti luostarin maan tasalle vuonna 1589 ja luostarin toiminta päättyi. Alaluostarille oli asettunut venäläisiä uudisasukkaita 1870-luvulla, mutta uudelleen toimintansa aloittanut Petsamon luostari otti Alaluostarin omaan käyttöönsä ja siirsi kylän venäläiset Kaakkurin kylään vuoden 1890 jälkeen. Tämän jälkeen kylää asuttivat lähinnä luostarin venäläiset työläiset.[6] Petsamon siirtyessä Suomelle, otettiin Petsamon luostarin Alaluostarilla sijainneet rakennukset Suomen hallinnon ja Petsamon luterilaisen seurakunnan käyttöön. Tämän jälkeen Alaluostarin asukkaat olivat pääasiassa suomalaisia.

Lähteet
  • Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.

Viitteet
  1. Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125-126. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
  2. Petsamon kartta. Maanmittauslaitos, 1943.
  3. Rovaniemi-Petsamo. Yleisen autoliiton julkaisuja, X. autoilijan matkaopas. Helsinki: , 1932. Otteita teoksesta (Matka Petsamoon kesällä 2000) (viitattu 20.10.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Rahkola Hilkka: Petsamon kansakoulut, s. 381 & 385. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
  5. Onnela 1999, s. 107–108
  6. Alavuotunki Jouni: Petsamon historia yhteisalueen jaosta ensimmäiseen maailmansotaan, s. 43 ja 45. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.