Alain Perrin

Vaatimattomaksi jääneen peliuransa jälkeen Perrin aloitti valmentamisen 1983 AS Nancyn juniorivalmentajana. Kymmenvuotisen juniorivalmentajan uransa jälkeen hän siirtyi 1993 ESTAC Troyes'n päävalmentajaksi. Perrin nosti seuran kuudessa kaudessa konferenssitasolta Ligue 1:een. Troyes'ssa saavuttamansa menestyksen myötä Perrin pestattiin Olympique de Marseille'n päävalmentajaksi 2002.

Perrin hankki Marseille'hen Norsunluurannikolta kotoisin olevan hyökkääjän Didier Drogban Ranskan jalkapallohistorian suurimmalla siirtosummalla. Perrin sai potkut seurasta tammikuussa 2004 huonon menestyksen seurauksena.

Heinäkuussa 2004 Perrin nimettiin arabiemiraattilaisen Al Ain FC:n päävalmentajaksi. Perrin sai kuitenkin potkut seurasta saman vuoden lokakuussa.

Huhtikuussa 2005 Portsmouth FC palkkasi Perrinin uudeksi päävalmentajaksi ja Perrin valmensi englantilaisseuraa saman vuoden syksyyn saakka, kunnes sai potkut seuran huonon menestyksen vuoksi Englannin Valioliigassa.

Toukokuusta 2006 saakka Perrin on valmentanut FC Sochaux'ta. Perrinin johdolla Sochaux voitti seurahistorian toisen Coupe de Francen. Sochaux kaatoi kuumassa finaalissa Olympique de Marseillen. Edellisestä Sochaux'n cup-voitosta oli kulunut 70 vuotta.

Toukokuun 30. päivänä 2007 ranskalaismediat uutisoivat Perrinin siirtymisestä Olympique Lyonnais'n päävalmentajaksi. Perrin seurasi tehtävät aikaisemmin jättänyttä Gérard Houllieria.

Kaudella 2007–08 Lyon jatkoi Perrinin johdolla edelleen dynastiaansa ja seura juhli kauden päätteeksi jo seitsemättä perättäistä Ranskan mestaruuttaan. Coupe de Francessa Perrin luotsasi Lyonin finaalin ensi kerran yli 30 vuoteen. Jännittävässä finaalissa Paris Saint-Germainia vastaan edettiin maalittomassa tilanteessa jatkoajalle. Sidney Govoun 102.minuutilla iskemä osuma takasi lopulta Olympique Lyonnais'lle tuplamestaruuden ja Perrinille uran toisen perättäisen Coupe de Francen voiton. [1]

Kesäkuussa 2008 Lyonin seurajohto ilmoitti yllättäen, ettei se jatka Perrinin sopimusta tuplamestaruudesta huolimatta. [2]

Marraskuussa 2008 Perrin palasi valmennustehtäviin siirtyen Ligue 1:den hännille juuttuneen AS Saint-Étiennen päävalmentajaksi. [3] Perrinin johdolla seura onnistui säilyttämään paikkansa sarjassa, mutta tulokset olivat silti vaisuja. Kausi 2009/10 alkoi myös vaisusti ja Perrin sai lopulta joulukuun puolivälissä 2009 potkut tehtävistään. [4]

Heinäkuussa 2010 Perrin siirtyi qatarilaisseura Al-Khorin valmentajaksi. [5] Perrin valmensi Al-Khoria kaksi kautta. Kesäkuussa 2012 hän siirtyi Qatarin olympiajoukkueen päävalmentajaksi. [6] Hän jätti tehtävänsä joulukuun lopulla 2013 ja siirtyi Al-Gharafan päävalmentajaksi. [7] Menestys seurassa jäi heikoksi ja Perrinillä oli erimielisyyksiä seurajohdon kanssa. Hän jätti tehtävänsä jo helmikuussa 2013. [8]

Maaliskuussa 2013 Perrinin ura jatkui Umm-Salalin päävalmentajana. [9] Perrinin pesti seurassa päättyi heikkojen esitysten vuoksi potkuihin lokakuun alussa 2013. [10]

Helmikuun lopulla 2014 Perrinistä tuli Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. [11] Perrinin johdolla Kiina eteni 11 vuoden tauon jälkeen jatkoon Aasian mestaruuskisojen alkulohkosta vuoden 2015 kisoissa. Tie katkesi kuitenkin puolivälierätappioon Australialle. [12] EAFF Itä-Aasian Cupissa 2015 Kiina sijoittui toiseksi Etelä-Korean vietyä mestaruuden. Perrin sai potkut tehtävästään tammikuussa 2016 kehnosti sujuneiden MM2018-karsintojen takia.[13]

Lokakuun lopussa 2018 Perrin palasi valmentajaksi kotimaahansa, kun hänestä tuli Ligue 2:n jumboksi juuttuneen AS Nancyn päävalmentaja.[14] Perrinin johdolla Nancy nousi jumbosijalta pois ja varmisti sarjapaikkansa toiseksi viimeisen kauden jälkeen. Seurajohto vahvisti ennen viimeistä kierrosta, että Perrin jättää seuran kauden jälkeen.[15]