Al Oerter
Alfred Adolf ”Al” Oerter, Jr. (19. syyskuuta 1936, Astoria, New York – 1. lokakuuta 2007, Fort Myers, Florida) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija ja kiekonheiton nelinkertainen olympiavoittaja.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Al Oerter | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Melbourne 1956 | kiekonheitto | |
Kultaa | Rooma 1960 | kiekonheitto | |
Kultaa | Tokio 1964 | kiekonheitto | |
Kultaa | México 1968 | kiekonheitto |
Oerterin olympiaura alkoi 1956 Melbournessa. Hän ei kuulunut suosikkien joukkoon mutta teki loppukilpailun ensimmäisellä kierroksella oman ennätyksensä 56,36 metriä, joka riitti mestaruuteen. Hänen kaksi muutakin heittoaan olivat pidempiä kuin hopeamitalisti Fortune Gordienin pisin heitto.[1] Vuotta myöhemmin Oerterin urheilu-ura ja elämä olivat päättyä auto-onnettomuudessa. Oerter toipui kuitenkin Rooman 1960 olympialaisiin mennessä. Vaikka hän Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa hävisikin Rink Babkalle, voitti hän Roomassa kultaa viidennen kierroksen heitollaan 59,18 m, joka oli myös uusi olympiaennätys.[2]
Toukokuussa 1962 Oerter heitti ensimmäisenä kiekkoa yli 200 jalkaa;[3] tulos 61,10 m oli hänen ensimmäinen maailmanennätyksensä. Vladimir Trusenjev otti maailmanennätyksen hetkeksi nimiinsä mutta Oerter paransi ennätystä tulokseen 62,45 m heinäkuussa 1962, tulokseen 62,62 m huhtikuussa 1963 sekä tulokseen 62,94 m huhtikuussa 1964.[4] Ennen Tokion 1964 olympialaisia Ludvík Daněk vei Oerterilta maailmanennätyksen, ja loukkaantumiset alkoivat vaivata amerikkalaista. Häntä kiusasi niskavamma, ja vajaa viikko ennen kilpailua häneltä repesi harjoitellessa rusto kylkiluusta. Olympialaisten karsinnassa Oerter heitti avausheitollaan olympiaennätyksen 60,54 m. Loppukilpailussa hän oli vaikeuksissa mutta heitti viidennellä kierroksella olympiaennätyksen 61,00 m ja voitti kultaa 48 senttimetrin erolla Daněkiin.[3]
Méxicon 1968 olympialaisissa maanmies Jay Silvester oli selvä suosikki, sillä Oerterin ennätyskin oli heikompi kuin Silvesterin keskivertokiekkokaari.lähde? Loppukilpailun kolmannella kierroksella Oerter nousi neljänneltä sijalta johtoon olympiaennätyksellä 64,78 metriä. Muut eivät tähän pystyneet vastaamaan ja esimerkiksi Silvester heitti perätysten kolme mitätöntä heittoa. Oerter heitti vielä loppukilpailun toiseksi ja kolmanneksi pisimmät heitot ja voitti ensimmäisenä yleisurheilijana kultaa neljissä perättäisissä kisoissa. Sittemmin yleisurheilussa vain Carl Lewis on pituushypyssä pystynyt vastaavaan suoritukseen.[3]
Méxicon olympialaisten jälkeen Oerter lopetti uransa. Hän lähti kuitenkin yrittämään vielä vuoden 1980 Moskovan kisoihin. Hän sijoittui Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa neljänneksi, kun yleisurheilussa sallitaan vain kolme edustajaa maata kohti. Vaikka Oerter olisikin läpäissyt karsinnat, hän olisi siltikin jäänyt ulos kisoista Yhdysvaltojen boikotin takia.[3] Oerter heitti samana vuonna oman ennätyksensä (69,46 metriä) 43-vuotiaana.
Lähteet
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 105–106. , 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 472. IAAF, 2005. (englanniksi)
Viitteet
- Wallechinsky, s. 105
- Wallechinsky, s. 105–106
- Wallechinsky, s. 106
- Butler, s. 472
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl |