Al Jolson

Asa Yoelson syntyi juutalaisessa Seredziuksen kylässä Venäjän keisarikunnassa nykyisen Liettuan alueella. Hänen syntymästään ei ole dokumentaatiota, mutta hän itse on ilmoittanut syntymäpäiväkseen 26. toukokuuta 1886. Hän oli ortodoksijuutalaisen pariskunnan, Moshe ja Naomi Yoelsonin, neljäs eloonjäänyt lapsi. Moshe opetti poikansa laulamaan selkeästi ja kuuluvasti, koska hän toimi myös juutalaisen seurakunnan kanttorina.[1]

Moshe-isä opiskeli rabbiksi 1890 ja muutti Yhdysvaltoihin. Vaimo ja perhe seurasivat perässä 1894 Moshen saatua toimen Washington D.C.:n seurakunnan johtajana. Vuotta myöhemmin Naomi kuoli Asan ollessa 8-vuotias.[1]

Vastoin isänsä tahtoa Asa ja hänen Hirsh-veljensä opettelivat ragtimea ja esiintyivät pian kaupungin kaduilla ja saluunoissa. He muuttivat myös nimensä; Asasta tuli Al ja Hirsh-veljestä Harry. Pojat karkasivat kotoa useita kertoja ja halusivat kiihkeästi viihdealalle.[1]

Al alkoi laulaa kiertävässä sirkuksessa 1899 ja vuodesta 1901 lähtien hän kiersi burleski- ja vaudeville-esityksissä. Al ja Harry onnistuivat saamaan kiinnityksen karkeaan komediaan nimeltä The Hebrew and the Cadet, ja he vaihtoivat myös nimensä Joelsoniksi, joka myöhemmin mukautui entistä vähemmän etniseksi Jolsoniksi.[1]

Vuonna 1904 Al aloitti minstrel show -koomikkona ilmeisesti alan veteraanikoomikko James Francis Dooleyn ehdotuksesta. Numerosta tuli yleisönsuosikki, ja Al sai kiinnityksen vaudevillen Orpheum-kiertueelle. Jolsonille esiintyminen afroamerikkalaisen naamion takana edusti vapautumista esityspaineista. Vuonna 1906 hän siirtyi soolouralle. Hän esiintyi edelleen mustana miehenä mustassa puvussa ja kengissä, valkoisissa hansikkaissa ja sukissa. Hän oli aikansa vaudeville-tähtiä.[1]

Jolsonin Broadway-debyytti tapahtui musikaalissa La Belle Paree 20. maaliskuuta 1911, jossa esiintyi useita vaudeville-tähtiä. Alkujännityksestä selvittyään hän alkoi "varastaa" nelituntisen show’n päähuomiota vähitellen yleisöltä. Musikaali oli hänen läpimurtonsa Broadwaylle. Jolson oli myös ensimmäisessä avioliitossaan noina aikoina Henrietta Kellerin kanssa (1907–18). Avioliitto päättyi eroon. Vuosina 1922–26 hän oli naimisissa Ethel Detmar -nimisen kuorolaulajattaren kanssa.[1]

Jolson minstrel-show-roolissa musikaalissa Robinson Crusoe (1916).

Vuonna 1927 Jolson esiintyi pääosassa maan ensimmäisessä äänielokuvassa The Jazz Singer (suom. Jazzlaulaja) ja heti seuraavana vuonna elokuvassa The Singing Fool (suom. Laulava narri). Jälkimmäisessä elokuvassa Jolson esitti menestyshittinsä Sonny Boy. Elokuvaurallaan Jolson vaikutti enimmäkseen Hollywoodissa. Hän myös sävelsi iskelmiä, kuten California, Here I come ja Me and My Shadow. Jolson avioitui vuonna 1928 laulaja-tanssijatar Ruby Keelerin kanssa. Liitto päättyi eroon vuonna 1940.[1]

1930-luvun alussa Jolson palasi Broadwaylle elokuvauran hiljennyttyä, mutta esitys floppasi. Hän esiintyi myös radiossa, mutta palasi vuosikymmenen puolivälissä elokuviin. 1940-luvun alussa hän palasi taas Broadway-musikaalin pariin ja toimi sodan aikana viihdytyskiertueilla. Vuonna 1944 hän avioitui neljännen kerran, Erle Galbraithin kanssa. Sodan jälkeen hän esiintyi jälleen elokuvissa ja vuoden 1946 omaelämäkerrallisesta elokuvasta Al Jolson (The Jolson Story) tuli suurmenestys, mikä vaikutti myös hänen levymyyntiinsä merkittävästi. Hän kuoli sairauskohtaukseen keskellä menestyksekästä kautta urallaan 23. lokakuuta 1950 valmistautuessaan esiintymään Bing Crosbyn radio-ohjelmassa.[1]

• Al Jolsonista kertova sivusto, mm. biografia (englanniksi)