Al Dubin

Alexander Dubin syntyi Zürichissä Sveitsissä venäjänjuutalaiseen perheeseen. He muuttivat Yhdysvaltoihin Alexanderin ollessa kaksivuotias. Lapsuutensa Dubin vietti Philadelphiassa. High schoolissa ollessaan hän menestyi urheilussa, kuten jalkapallossa, koripallossa ja yleisurheilussa, mutta joutui usein vaikeuksiin railakkaan juhlimisensa ja alkoholinkäyttönsä vuoksi. Dubin aloitti lääketieteen opinnot Philadelphiassa, mutta vuonna 1911 hänet erotettiin oppilaitoksesta.[1] Pian sen jälkeen hän muutti New Yorkiin löytääkseen työtä lauluntekijänä.[2]

Ensimmäisen maailmansodan alettua Dubin värväytyi Yhdysvaltojen maavoimiin. Sodan loputtua hän palasi lauluntekijän uralleen ja alkoi 1920-luvulla tehdä musiikkia mykkäelokuvien mainostamiseen. Hän oli ensimmäisten elokuva-alalle palkattujen laulunkirjoittajien joukossa, kun Hollywoodissa aloitettiin äänielokuvien tekeminen 1920-luvun lopulla.[1] Dubin työskenteli Joe Burken kanssa sanoittaen muun muassa kappaleet ”Tiptoe Through the Tulips with Me”, ”Painting the Clouds with Sunshine”, ”The Kiss Waltz” sekä Casa Loma Orchestran nauhoittaman laulun ”For You”, josta tuli heidän suurin menestyksensä.[1][3]

1930-luvulla alkoi Dubinin tuottelias yhteistyö säveltäjä Harry Warrenin kanssa. Vaikka miehet työskentelivät yhdessä vain viisi vuotta, he saivat aikaan joukon suosittuja elokuvakappaleita tehden parhaimmillaan yli 60 kappaletta vuodessa.[1][2] He voittivat vuonna 1935 parhaan laulun Oscar-palkinnon kappaleella ”Lullaby of Broadway”.[1] Heidän tunnettuihin kappaleihinsa kuuluvat myös ”The Boulevard of Broken Dreams”, ”Young and Healty”, ”Love Is Where You Find It” ja ”You’re Getting to Be a Habit with Me”.[2]

Warrenin lisäksi Dubin sanoitti musiikkia muun muassa Will Groszille (”Along the Santa Fe Trail”), Duke Ellingtonille (”I Never Felt This Way Before”) ja Jimmy McHugh’lle (”South American Way”). Hän kirjoitti sanat Victor Herbertin vuoden 1919 sävellykseen ”Indian Summer”.[1][2]

Dubin alkoi 1940-luvulla kärsiä vakavista terveysongelmista osittain epäterveellisten elämäntapojensa seurauksena. Hän oli selvästi ylipainoinen, käytti runsaasti alkoholia ja toisinaan myös huumausaineita. Hän kuoli New Yorkissa helmikuussa 1945 barbituraattien yliannostukseen ja keuhkokuumeeseen.[1]

Dubin valittiin vuonna 1970 Songwriters Hall of Fameen.[1]