Al Capone

Capone syntyi vuonna 1899 Brooklynissä New Yorkissa italialaissiirtolaisten Gabriel Caponen (alkujaan Capon) ja Teresa Caponen (o.s. Riolian) perheeseen.[1] Jo teini-ikäisenä Capone liittyi Brooklynin nuorisorikollisjengeihin. Hän lopetti koulun 14-vuotiaana. Vuonna 1918 Capone meni naimisiin irlantilaisen Mary Coughlinin kanssa. Heidän ainoa lapsensa oli Albert "Sonny" Francis Capone. New Yorkissa Capone työskenteli järjestäytyneelle rikollisuudelle ja teki kaksi murhaa. Tuolloin hän sai myös kuuluisan arpensa tappelussa Frank Galluccio -nimistä pikkukonnaa vastaan Harvard Innissä, jossa Capone työskenteli baarimikkona ja vahtimestarina.[2][3] Jossain vaiheessa Capone sairastui syfilikseen, jota ei vielä tuolloin kyetty hoitamaan.[4]

Vuonna 1919 Capone joutui muuttamaan Chicagoon suututettuaan eräitä New Yorkin rikollistahoja. Chicagossa ja sen esikaupungeissa, kuten Burnhamissa ja Cicerossa, Capone avusti Johnny Torrio -nimisen vaikutusvaltaisen gangsterin viinantrokaus-, uhkapeli- ja prostituutioliiketoimia, ja hänestä tuli Torrion oikea käsi.[5][6]

Caponen talo Chicagossa osoitteessa 7244 Prairie Avenue vuonna 1929.

Torrion toinen avustaja oli Dion O’Bannion, jota kutsuttiin liikanimellä ”Gimpy” eli Nilkku. Hän oli pudonnut pienenä raitiovaunusta eikä vamma parantunut koskaan.[7] Virallisesti hän oli kukkakauppias. Tätä työtä hän teki päivisin ja omisti illat murroille, ryöstöille ja kieltolain tultua voimaan viinantrokaukselle.[8] O’Bannion oli kitsas ja verenhimoinen, Torrio sen sijaan suosi enemmän lahjuksia ja vältti murhia viimeiseen asti. Torrio pyrki rakentamaan Chicagon eri gangsteriliigojen välille löyhän liittojärjestelmän, jossa laittomien liiketoimien markkina-alueita säädeltiin yhteisellä sopimuksella.

Torrion luoma järjestelmä alkoi pettää vuonna 1924, jolloin Chicagon kuuluisat gangsterisodat kärjistyivät. Dion O'Bannion ammuttiin lopulta 10. marraskuuta 1924 kukkakaupassaan osana gangsteriliigojen valtataistelua.[9] Kun Torrio itseensä kohdistuneen murhayrityksen jälkeen päätti jättää Chicagon, tuli Caponesta hänen liiketoimiensa johtaja. Avukseen Al otti veljensä Ralph Caponen, joka oli ainoa, johon hän luotti. Ralph tuomittiin ennen Alia viiden vuoden vankeuteen. Veroviranomaiset vainosivat Ralphia tämän kuolemaan asti, koska tällä väitettiin olleen miljoonien dollarien verorästit.[10]

Al Caponen selli, jossa hän suoritti luvattoman aseen hallussapidosta saamaansa tuomiota vuonna 1930. Eastern State Penitentiary.

Vuosina 1925–1930 Capone kasvatti liiketoimiaan merkittävästi ja hänestä tuli Chicagon suurin viinatrokari. Hänen vuositulojensa on arvioitu olleen parhaimmillaan 100 miljoonaa dollaria.[11] Nimellisesti hän oli huonekalukauppias. Caponen panimoissa oli koko hänen uransa ajan tiukka aikataulu, jonka mukaan tietty määrä alkoholia oli tuotettava yhdessä yössä. Capone myös toi Chicagoon Kanadasta salakuljetettua alkoholia. Lisäksi hän sai tuloja uhkapeliluolien ja prostituution avulla.

Kesästä 1928 lähtien Capone asui ja piti päämajaansa hotelli Lexingtonissa. Hänellä oli kokonaan käytössä hotellin neljäs kerros, osia kolmannesta ja lisäksi muita yksittäisiä huoneita. Hänen oma sviittinsä käsitti kuusi huonetta ja hänen käytössään oli myös oma erityiskeittiö ja keittiömestari. Tarkoitus oli suojata häntä myrkyttämiseltä. [12] Saadakseen hengähdystaukoja Chicagon gangsterisodankäynnistä Capone osti myös huvilan Floridan Palm Islandilta (Miami). Caponen ollessa poissa Frank Nitti hoiti hänen rikosimperiuminsa juoksevia asioita. Caponen pahimpia vastustajia Chicagon gangsterisodissa olivat varsinkin Dion O’Banionin liigaan kuuluneet George ”Bugs” Moran ja Earl ”Hymie” Weiss miehineen.

Capone oli häikäilemätön ja usein tapatti kilpailijansa ennen kuin nämä kasvoivat liian vahvoiksi. Tunnetuin Caponen järjestämä murha lienee vuoden 1929 niin sanottu ystävänpäivän verilöyly eli Bugs Moranin jengin kuuden jäsenen surmaaminen. Kyseisessä joukkoteloituksessa sai surmansa myös yksi ulkopuolinen.[13] Capone itsekin joutui useita kertoja murhayritysten kohteeksi, mutta hän selvisi niistä ehjin nahoin.

Ensimmäisen kerran Capone tuomittiin vuonna 1930 Philadelphiassa aseen luvattomasta hallussapidosta vuodeksi vankeuteen, mutta tuomio lyheni hyvän käytöksen perusteella kymmeneen kuukauteen.

Valtiovarainministeriön agentti Eliot Ness tutki Caponen toimia saadakseen hänet vangittua. Nessin ryhmää alettiin kutsua nimellä Lahjomattomat (the Untouchables), koska hän ilmoitti julkisesti, ettei vastaanota lahjuksia. Caponea ei kuitenkaan pystytty liittämään todistetusti viinan myyntiin, mutta lopulta hänet tuomittiin vuonna 1931 veronkierrosta 11 vuodeksi vankeuteen. Eliot Nessin agentit olivat takavarikoineet Caponen kirjanpitoa, ja voitiin todeta, että hänen ilmoitetut tulonsa olivat liian pienet riittääkseen hänen omaisuuteensa ja elintasoonsa. Tuoreen lain mukaan myös rikollisilla toimilla saaduista tuloista oli maksettava tuloveroa. Tuomio oli pisin mahdollinen veronkierrosta annettava.[11]

Vuonna 1932 Capone lähetettiin Atlantan vankilaan. Kun hän yhä sieltä käsin pystyi hoitamaan liiketoimiaan, hänet lähetettiin 1934 tiukemmin valvottuun Alcatraziin. Kieltolain kumoamisen myötä Caponen luoma imperiumi alkoi nopeasti hiipua.[14] Todistettu rikosten jatkaminen vankilasta käsin merkitsi lisätuomiota. Capone siirrettiin 6. tammikuuta 1939 Federal Correctional Institution -vankilaan Terminal Islandille, josta hänet laskettiin ehdonalaiseen vapauteen 16. marraskuuta 1939 huonon kuntonsa ja neurosyfiliksen vuoksi heikentyneen todellisuudentajunsa takia.[11]

Capone kuoli 48-vuotiaana 25. tammikuuta 1947 sydämen toimintahäiriöön huvilallaan Palm Islandilla, Miami Beachillä.[15]

• Kobler, John: Al Capone: Al Caponen elämä ja maailma. Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: Art House, 2005. ISBN 951-884-400-3.
• Chicago History Museum: History files - Al Capone Chicago: Chicago History Museum. Arkistoitu 12.5.2014. (englanniksi)

• Chicago History Museum: History files – Al Capone (Arkistoitu – Internet Archive)
• Famouswhy.com: Al Capone
• Al Capone - Chicagon gangsterikuningas
• Kun rikosjoukot Chicagoa hallitsevat, Hakkapeliitta, 25.11.1930, nro 48, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot