Al-Waqidi

Al-Waqidi tunnetaan parhaiten hänen ainoasta kokonaan säilyneestä teoksestaan Kirja historiasta ja sotaretkistä (Kitab al-Tarikh wa al-Maghazi). Teos perustuu Ibn Ishaqin tekemään Muhammed-elämäkertaan Sirat Rasul Allah[1], mutta on sitä yksityiskohtaisempi sotaretkien kuvauksessa. Julius Wellhausen käänsi teoksen lyhentäen saksaksi vuonna 1882.[2]

Al-Waqidin sihteeri Ibn Sa'd on kirjoittanut laajan teoksen Suuret sukupolvet, joka sisältää tuhansia pienoiselämäkertoja. Katsotaan, että teos on alun perin al-Waqidin käsialaa, mutta Ibn Sa'd on muokannut ja laajentanut sitä. Al-Tabari lainaa molempia lähteitä, joten al-Waqidin alkuteos oli vielä hänen käytössään 900-luvun alussa.[3]

Pitkään luultiin, että al-Waqidi olisi kirjoittanut Syyrian valloituksesta kertovan teoksen Futuh al-Shaam.[4] Kirja on kuitenkin ilmeisesti tehty vasta ristiretkien aikaan 1100-luvulla. Nykyään sen tekijäksi ilmoitetaan "Pseudo-Waqidi". [5]

Arabiankielistä historiakirjallisuutta edelsi pitkä suullisen tarinankerronnan vaihe, mikä näkyy siitä, että varhaiset historiateokset nojautuivat tarinaperinteeseen. Kirjojen tyylissä tulee esiin suulliselle perinteelle ominainen retoriikka. Tyypillinen rakenne on lyhyt anekdootti, joita asetellaan peräkkäin.[6] Historiankirjoituksen lajeista varhaisin on maghazi, joka tarkoittaa "kampanjaa" ja ennen muuta Muhammedin sotaa Mekkaa vastaan. [7] Muhammedin sotaretket kattavat valtaosan Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerrasta, ja myös al-Waqidin Maghazi edustaa tätä lajityyppiä. Ibn Ishaqista kerrotaan, että hän ja hänen veljensä Musa (Mooses) taistelivat Irakissa ja kokosivat sotilasleireissä tarinoita Muhammedista.[8] Sotilasleirit ovat Hans Jansenin mukaan uskottava tietolähde elämäkerran runsaan sotilaallisen sisällön takia.[9] Seuraavissa vaiheissa alkoivat korostua elämäkerrat (sira) kuten al-Waqidin sihteerin Ibn Sa'din teoksessa "Sukupolvet" sekä hadith -kertomukset, joissa kerrotaan profeetta Muhammedin lausumia, ja joista tuli islamilaisen šarialain perusta.[7]

Al-Waqidi kirjoitti 700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin oli kulunut yli sata vuotta niistä tapahtumista, joita hän halusi kuvata. Orientalistit ovat todenneet, että hänen kuvauksensa ovat paljon yksityiskohtaisempia kuin ajallisesti varhaisemmat. Patricia Crone kirjoittaa, että Muhammedin sotaretkiä koskevat tarinat kasvoivat pituutta, kun siirryttiin Ibn Ishaqista al-Waqidiin. Esimerkiksi Ibn Ishaqiin (k. 767) nojautuva lähde kertoo eräästä retkestä näin:

Sillä välin Jumalan lähettiläs oli lähettänyt Saad b. Abi Waggasin sotaretkelle kahdeksan miehen kanssa Muharijunin heimosta. He menivät Hijazin Kharrariin saakka, ja palasivat taistelematta vihollisen kanssa.  

Kaksi sukupolvea myöhemmin al-Waqidi (k. 822) kertoo Sotaretkien historiassa samasta matkasta. Al-Waqidilla on nyt tiedossa sotaretken tarkka päivämäärä, kohteen sijainti ja retken tarkoitus, joka oli juutalaisen Quraiza-heimon karavaanin ryöstö. Lisäksi hän tietää, että miehet kulkivat jalan, mutta liikkuivat vain yöllä, että matka kesti viisi päivää, että karavaani oli jo mennyt; että miesten määrä olikin 20 tai 21, ja että kaikki tämä tieto oli suullisen ketjun kautta peräisin retken johtajalta itseltään.

Crone toteaa skeptisesti, että historiallinen tarinatieto oli näin suuresti lisääntynyt niiden kahden sukupolven kuluessa, jotka erottivat al-Waqidin Ibn Ishaqin ajasta. Hän toteaa, että tiedon lisääntymisen on täytynyt olla vielä paljon suurempaa niiden viiden sukupolven aikana, jotka erottivat Muhammedia ja Ibn Ishaqia.[10] Michael Cook ottaa tiedon lisääntymisestä esimerkiksi al-Waqidin selostuksen Muhammedin isän kuolemasta. Myös se sisältää tarkempaa kuvausta kuin aiemmat lähteet.[11]

Islamilaisten historiateosten myöhäisyyden ja muiden epäilyttävien seikkojen takia niiden sisältöön on länsimaissa alettu suhtautua yhä epäluuloisemmin. Vaikka ainoastaan vähemmistö tutkijoista pitää Muhammedia epähistoriallisena henkilönä, vallitseva käsitys on, että islamilaisen historiankirjoituksen monituhatsivuiset teokset sisältävät vain muutaman varman tosiseikan.[12] Islamin valloitussotien kuvaukset ovat esimerkiksi stereotyyppisiä ja seuraavat kirjallisia konventioita. Ne sisältävät runsaasti keskusteluja, mutta itse taistelut kuitataan lyhyesti ja usein Vanhan Testamentin taistelukuvauksia seuraten.[12]

• Islamilainen historiankirjoitus

• Cook, Michael: Muhammad. Oxford University Press, 1983. Teoksen verkkoversio.
• Crone, Patricia: Meccan Trade and the rise of Islam. Gorgias Press, 2003 (alkuteos 1987). ISBN 1-59333-102-9.
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008 (alkuteos 2005). ISBN 9783406568589. (saksaksi)
• Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989.
• Robinson, Chase F.: Islamic Historiography. Cambridge University Press, 2003. ISBN 978-0-521-62936-2. (englanniksi)
• Shoshan, Boaz: The Arabic Historical Tradition and the Early Islamic Conquests. Routledge, 2016. ISBN 978-0-8153-5794-0.
• Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
• (Pseudo-Waqidi): The Islamic Conquest of Syria. A Translation of Futususham.. Ta-Ha Publishers Ltd, 1423 A.H.. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Al-Waqidi: The Life of Muhammad. Al-Waqidi's Kitab al-Maghazi. Routledge. Amazon-kirja.
• Al-Waqidi: Muhammed in Medina. Das ist Vakidi's Kitab al- Maghazi in verkürzter deutscher Wiedergabe. Herausgegeben von J. Wellhausen. Berlin: G. Reimer, 1882. Teoksen verkkoversio.