Al-Kashi

Ghiyath al-Din Jamshid Masud al-Kashi (pers. ‏غیاث‌الدین جمشید مسعود کاشانی‎, Ġiyās-od-Din Jamšid Mas’ud Kāšānin; n. 1380 Kashan, Iran – n. 1429 Samarkand, Transoxiana)[1] oli persialainen astronomi ja matemaatikko, joka eli Timur-Lenkin valtakunnassa. Hän oli islamin kultakauden viimeinen suuri nimi ennen islamilaisen sivilisaation taantumaa.[2]

Al-Kashin esittämä teoreema

Al-Kashi työskenteli Timur-Lenkin pojanpojan Ulugh Begin rakennuttamassa observatoriossa Samarkandissa. Hän kirjoitti tutkimuksensa joko persiaksi tai arabiaksi. Al-Kashi tunnetaan desimaalilaskennan kehittäjänä, vaikka hän ei alaa keksinytkään.[3] Hän esimerkiksi laski 1400-luvulla piin likiarvon 16. desimaaliin asti. Koska maapallon säde tunnettiin, ja maailmankaikkeus arvioitiin 600 000 kertaa maata suuremmaksi, al-Kashi kehui laskeneensa maailman läpimitan hevosen karvan tarkkuudella.[4] Euroopassa päästiin tässä suhteessa hänen ohitseen vasta 1500-luvun lopulla.[3]

Aritmetiikassa al-Kashi tunnetaan siitä, että hän onnistui 1400-luvulla laskemaan viidennen juuren[5], toisten tietojen mukaan kuudennen juuren.[3] Omar Khaijam oli 1100-luvulla väittänyt keksineensä keinon laskea juuria mihin määrään asti tahansa, mutta hänen todistelunsa on kadonnut.[5]

Binomiteoreeman al-Kashi esitti Pascalin kolmion muodossa noin sata vuotta sen jälkeen, kun se esitettiin Kiinassa ja sata vuotta ennen kuin se esitettiin Euroopassa.[3]

Islamilaisen kulttuurin jäykistyminen johti siihen, että al-Kashin jälkeen islamilaisten tiedemiesten lukumäärä oli enää häviävän pieni. Kun islamilainen maailma taantui, eurooppalainen tiede oli kuitenkin heräämässä eloon ja pääsi 1100- ja 1200-luvuilla hyödyntämään sitä osaa arabialaisesta matematiikasta, joka oli onnistuttu kääntämään latinaksi.[3] Matematiikka olikin islamilaisen maailman edistynein tiede, koska se oli abstraktina tieteenä pysynyt paremmin suojassa uskonnolliselta dogmatismilta kuin luonnonfilosofia.[6]

Ranskassa kosinilause tunnetaan nimellä "al-Kashin teoreema".

Lähteet
  • David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • J. L. Berggren: Islamic Mathematics. Teoksessa: David C.Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  • Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osa I. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0.

Viitteet
  1. Ghiyath al-Din Jamshid Mas'ud al-Kashi
  2. Berggren, 2013, s. 83
  3. Boyer, s. 348–350
  4. Berggren, 2013, s. 79
  5. Berggren, 2013, s. 70–71
  6. Huff, 2017, s. 54
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.