Al-Ghazali

Abū Ḥāmid Muḥammad bin Muḥammad al-Ġazālī (arab. ‏أبو حامد محمد بن محمد الغزالي‎‎; 5. heinäkuuta 1057 Tus, Khorasanin provinssi, Persia, nyk. Iran – 19. joulukuuta 1111 Tus), oli persialainen suufi, shafi'ilainen imaami, muslimiteologi ja -filosofi.[1] Opillisen mestarillisuutensa takia hänestä käytettiin lempinimeä Shafi'i Toinen.[2]

Muhammed al-Ghazali
Henkilötiedot
Syntynyt5. heinäkuuta 1057
Tus, Khorasanin provinssi, Persia
Kuollut19. joulukuuta 1111 (54 vuotta)
Tus, Khorasanin provinssi, Persia
Koulutus ja ura
Koulukunta Aš'ariitit
Vaikutusalueet suufilaisuus, teologia, filosofia, logiikka, islamilainen oikeus
Tunnetut työt Filosofien epäjohdonmukaisuus
Opettaja Al-Juwayni (käännä suomeksi) ja Abū ‘Alī al-Fadl b. Muhammad al-Fāramidhī

Elämä
Al-Ghazalin hauta.

Al-Ghazali oli keskiajan merkittävin islamilainen teologi ja mystikko.[3] Hän sai opetusta kotikaupungissaan Tusissa sekä Gorgānissa ja Nešaburissa useisiin perinteisiin islamilaisiin opinaloihin. Hän oppi myös sufi-harjoituksia jo nuorella iällä. Vuonna 1091 visiiri Nizam al-Mulkin huomattua hänen kykynsä hänet nimitettiin Bagdadin Nizamiyyan yliopiston johtajaksi.

Islamilaisen yhteisön älyllisenä johtajana hänen toimiinsa kuului luennoiminen islamilaisesta oikeudesta, harhaoppisuuden torjuminen sekä vastaaminen erilaisiin yhteisön kysymyksiin.

Joidenkin vuosien jälkeen hän jakoi pois omaisuutensa ja jätti Bagdadin aloittaakseen henkisen matkan, joka kesti yli vuosikymmenen. Hän matkusti Damaskokseen, Jerusalemiin, Hebroniin, Medinaan, Mekkaan ja takaisin Bagdadiin, jossa hän pysähtyi lyhyeksi aikaa. Tämän jälkeen hän vietti useita vuosia erakkoelämää. Hän päätti eristyneisyytensä lyhyeen luentosarjaan Nizamiyyassa Nešapurissa vuonna 1106. Myöhemmin hän palasi Tusiin, jossa vietti elämänsä viimeiset vuodet.

Teokset

Al-Ghazali kirjoitti ainakin 70 kirjaa tieteestä, filosofiasta ja sufilaisuudesta.

Filosofien epäjohdonmukaisuus

1000-luvulla Al-Ghazali julkaisi teoksen Filosofien epäjohdonmukaisuus (arabiaksi تهافت الفلاسفة, Tahāfut al-Falāsifaʰ), joka sai aikaan suuren muutoksen islamilaisessa tietoteorian käsittelyssä.[4] Yhteenotto skeptismin kanssa johti hänet teologisen okkasionalismin kannattajaksi. Hän uskoi, että kausaaliset vuorovaikutukset eivät johtuneet mekaanisista syistä, vaan olivat ennemminkin Jumalan tahdon välittömiä ilmentymiä.

Teos merkitsi käännekohtaa islamilaisessa filosofiassa. Ilmapiiri muuttui torjuvaksi Aristoteleen ja Platonin teoksia kohtaan. Teos on suunnattu kritiikiksi falasifa-filosofien koulukuntaa kohtaan. Falasifa toimi 900-luvulta 1200-luvulle ja sen huomattavimpia ajattelijoita olivat Avicenna ja Al-Farabi. Heille oli leimaa antavaa ammentaminen kreikkalaisesta filosofiasta. Ghazali arvosteli aristoteelisia falasifa-oppineita siitä, että nämä korostivat elitistisesti aristoteelista tietoteoriaa ja loogista analyysia, mutta omaksuivat pitkälti kritiikittä aristoteelisen kosmologian, johon kuului muun muassa harhaoppinen väite maailman ikuisuudesta. Ghazalin arvostelu ei perustunut uskonnollisiin oppeihin, vaan hän kumoaa Aristoteleelta peräisin olevat todistukset maailman ikuisuudesta loogisen analyysin keinoin. Seuraavalla vuosisadalla Averroës kirjoitti pitkän vastateoksen Al-Ghazalin teokselle ja nimesi sen Epäjohdonmukaisuuden epäjohdonmukaisuus. Kuitenkaan teos ei saanut tarkoitettua muutosta aikaan.

Councel of Kings

Hallitsijoille kirjoitettu ohjekirja seurasi persialaisen kulttuurin perinteitä. Kirjan ensimmäinen osa on teologinen ja käsittelee islamilaiselta hallitsijalta vaadittavia uskonnollisia periaatteita. Kirjan toinen osa on eettinen ja käsittelee suufilaisesta näkökulmasta eri aiheita, kuten viisaiden aforismeja, älykkyyttä ja naisten hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ghazali kuvaa siinä islamilaista sivilisaatiota persialais-islamilaisena synteesinä [5]

Naisia koskeva osa sisältää anekdootteja naisista. Usein ne ovat sävyltään kitkeriä. Ghazali luettelee myös 18 naisia koskevaa asiaa, jotka ovat Jumalan määräämiä rangaistuksia siitä, että Eeva teki syntiä Paratiisissa. Muuan niistä on pakko käyttää huivia.

Lähteet
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Al-Ghazali: Councel for Kings. Translated by F.R.C. Bagley). Oxford University Press, 1964. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Al-Ghazali tunnetaan eri kielissä myös nimillä Algazel, Abu Hamid Al-Ghazali' ja al-Ghazzali.
  2. Reliance of the Traveller, s. 1047–1048
  3. Introduction, Councel of Kings,1964, xv
  4. Suomalaisena nimenä on käytetty myös esimerkiksi ilmaisuja "Filosofien romahdus" (Janne Mattila) tai "Filosofien luhistuminen" (Jaakko Hämeen-Anttila, Mare Nostrum, s. 203
  5. Ghazali: Councel for Kings (kääntänyt persiasta F.R.C. Bagley. Oxford University Press, 1964. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

    Kirjallisuutta

    Suomennetut teokset
    • Totuuden etsijät, teoksessa Kaksi filosofia. Avicennan ja al-Ghazalin omaelämäkerrat. Toimittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Käännökset Jaakko Hämeen-Anttila ja Taneli Kukkonen. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-51-1.
    • Jumalan 99 kaunista nimeä. (Al-maqsad al-asnā fī šarh asmā’Allāh al-husna.) Suomentanut Taneli Kukkonen. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-93-7.
    • Valojen lamppusyvennys, teoksessa Kirkkauteen kätketty. Al-Ghazálín Valojen lamppusyvennys. (Miškāt al-anwār.) Suomentaneet sekä johdannolla selityksin varustaneet Jaakko Hämeen-Anttila, Inka Maukola, Mikko Viitamäki. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-448-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.