Akustinen kierto
Akustinen kierto on yleensä ei-toivottu ilmiö, jossa äänentoistojärjestelmä alkaa tuottaa vinkuvaa, joskus voimakastakin ääntä. Muodostuva melu voi saada alkunsa periaatteessa pelkästä kohinasta, jota äänentoistolaitteissa ilmenee, mikäli vahvistimen vahvistus on riittävän suuri.[1] Kierto syntyy kun ääni palaa kaiuttimesta mikrofoniin, ja vahvistus kasvaa kasvamistaan laitteiden dynamiikan ylärajalle asti[2].
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Kierron käytännöllisiä hallintakeinoja
Mikrofonin suuntaaminen eri asentoon, mieluusti poispäin kaiuttimista, vahvistimen vahvistuksen pienentäminen, esiintyjää voi myös pyytää pitämään mikrofonia lähempänä itseään, jolloin ei tarvita niin suurta vahvistusta, tai häntä voi pyytää olemaan samalla etäisyydellä ja puhumaan tai laulamaan kovemmalla äänellä. Edellä mainituissa keinoissa on vaarana äänen särkyminen, ellei mikrofoni kestä kovin suurta äänenpainetta. Esimerkkitapaus äänensärkymisestä on p-kirjain, johon lausuttaessa tulee lytyssä oleva tai poksahtahtava äänensävy. Tilan akustoiminen vähentää kaikumista ja sitä kautta myös kiertämistä.
Kitarassa voi käyttää mikrofonia kaikukopassa, jolloin kiertoa ei synny. Ääni ei kuitenkaan silloin ole luonnollinen.[3]
Kierron sähköisiä hallintakeinoja
Yleensä kussakin akustisessa tilassa voi olla tiettyjä taajuuksia, jotka resonoivat tehokkaimmin, ja sellaisia taajuuksia voi vaimentaa ekvalisaattorilla. Otollisimmat kiertotaajuudet voi mitata vinguttamalla tarkoituksellisesti systeemiä, tallentaa vinkunan ja määrittää taajuuden ohjelmallisesti tai taajuuslaskurilla. On myös mittauksen automaattisesti toteuttavia laitteita.
Oma vaikutuksensa on myös kunkin äänentoistolaitteen taajuusvasteella, mutta edellä esityt kierron hallintakeinot ovat silti yleispäteviä.
Lähteet
- Kysy.fi. Vastaajana yliassistentti Martti Rahkila Teknillisestä korkeakoulusta
- Piisami.net
- Kitaraefektejä kaikukoppamalleilla, Akustinen seura