Akusti Muumäki

Akustin sukutaustasta ei paljasteta juuri mitään. Vain hänen äitinsä Anttilan Mari on mainittu. Akusti saapuu Niskavuorelle rengiksi 1890-luvun lopulla, sitä ennen hän on työskennellyt renkinä ainakin Nikkilässä.[3] Akusti joutuu naimisiin Niskavuoren Hetan kanssa, sillä tämä on nirsoillut sulhasiensa suhteen myöhäiseen neitoikään saakka. Heta odottaa lasta, mutta ei Akustille, vaan Lammentaustan Santerille. Avioliitto Akustin kanssa ja Akustin kirjaaminen lapsen isäksi on järkevin ratkaisu. Myöhemmin Hetalle ja Akustille syntyy kaksi tytärtä. Akusti muuttaa Hetansa kanssa Muumäen rappiotorppaan[4], jossa asuu hänen äitinsä, jolla tosin on jo toinen jalka haudassa, ja piikalikka Siipirikko. Nuorempana Akusti on kalastanut Siipirikon isän, Maanojan Roopen kanssa[5]. Muumäen maat ja mannut on hankittu Hetan perintörahoilla.

Akusti ja Heta nostavat Muumäen rappiotilasta moderniksi suurtilaksi, josta kehkeytyy koko pitäjän talousmahti, sillä Akusti osaa panna rahan poikimaan. Hän tekee järkeviä sijoituksia esimerkiksi ostamalla metsän, jonka tuotto-odotus on korkea. Suomen sisällissodan aikana 1918 Akusti on pitäjän isäntien turva punaisia vastaan, hän pysyttelee puolueettomana. Siten Muumäki säästyy punaiselta terrorilta. Akusti kuolee 1920-luvulla. Hänen varallisuutensa määrä paljastuu perunkirjoituksessa; sen suuruus on yllätys jopa Hetalle[6].

Akustin esikuva on Vihtori Eerola (1864–1929), joka avioitui juhannuksena 1886 Hetan esikuvan Hanna Wuolijoen (1849–1935) kanssa. Hanna Wuolijoki oli Hella Wuolijoen puolison Sulo Wuolijoen täti. Suurehkoa ikäeroa lukuun ottamatta Hanna Wuolijoen ja Vihtori Eerolan avioliitto oli samankaltainen kuin Hetan ja Akustin. Hannan ja Vihtorin esikoinen Niilo syntyi 1886.[7]

Myös Vihtori oli alkuaan renki. Hannan kanssa hän hankki Pälkäneeltä yli satahehtaarisen maatalon ja nosti sen kukoistukseen. Sijoitus rahoitettiin Hanna Wuolijoen varoin. Tilan uusi päärakennus valmistui 1905, ja sitä ennen Eerolaan ei juuri saanut kutsua vieraita; tämä oli nimen omaan Hanna Wuolijoen tahto. Vihtori tyytyi vähään, mutta Hanna halusi tuoda perheen vaurauden esiin hämäläiseen tapaan: rakennusten piti olla kookkaita ja näyttäviä.[7]

Akustin ja Hetan tarinasta poiketen Hannan ja Vihtorin poika kohosi isännäksi jo ennen isänsä kuolemaa.[7]

Wuolijoella eli myös huutolaislapsi, jonka nimi oli Akusti Auranen (1859–1923). Hän osoittautui erittäin älykkääksi ja kohosi voudiksi. Auranen avioitui Marii-nimisen piian kanssa. Alkuvaiheiden jälkeen heistä tuli talollisia, ja heidän avioliittonsa oli onnellinen.[8]

Akustia ovat näytelleet teatterituotannoissa muun muassa Toivo Mäkelä (Niskavuoren Hetan kantaesitys, Tampereen Työväen Teatteri, 1950), Risto Mäkelä (Suomen Kansallisteatteri, 1973), Veikko Honkanen (Suomen Kansallisteatteri, 1998), Karri Lämpsä (Kuopion kaupunginteatteri, 2005) ja Vesa Haltsonen (Porin Teatteri, 2012).[1][9]

Edvin Laineen Niskavuoren Hetassa (1952) Akustia näyttelee Kaarlo Halttunen. Vuoden 1987 televisioelokuvissa Niskavuoren nuori emäntä ja Niskavuoren Heta häntä näyttelee Juhani Niemelä. Valentin Vaalan elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946) Akustia ei ole, sillä hän ei kuulu näytelmän Niskavuoren nuori emäntä henkilögalleriaan, vaan Wuolijoki loi hänet vasta Niskavuoren Hetaan.[10]

• Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki: Viljapelloilta valkokankaille. Hämeenlinna: Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9.
• Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13676-3.
• Wuolijoki, Hella: Niskavuori, Lasipalatsi, Helsinki 2001, ISBN 951-9351-79-5
• Elonet, Niskavuori-elokuvat