Aku Vuontela

Vuontelan vanhemmat olivat maanviljelijä Tahvo Welling ja Katri Räihä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Katri Kivikarin kanssa.[1][2]

Vuontela kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1920. Hän suoritti viestikurssin Santahaminassa vuonna1919 ja jääkärialiupseereille järjestettyyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921.[1][2]

Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Vuontela työskenteli maanviljelijänä Kirvussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Vuontela saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan vahtimestariksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa ja Karjalankannaksella.[1][2]

Vuontela siirrettiin sisällissodan jälkeen 1. lokakuuta 1918 alkaen Lapin rajavartioryhmän 1 pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1919 vahtimestariksi Hämeen ratsurykmenttiin ja 15. kesäkuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi Karjalan kaartin rykmenttiin. Karjalan kaartin rykmentissä hän toimi pataljoonan adjutanttina, opettajana viestikursseilla, komppanianpäällikön viransijaisena ja talouspäällikön apulaisena. Armeijasta hän erosi 18. heinäkuuta 1930 ja astui 1. kesäkuuta 1934 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin XI alueen alisotilasohjaajaksi mitä tehtävää hän hoiti talvisotaan saakka.[1][2]

Vuontela osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 34:ssä osallistuen taisteluihin Suojärvellä ja Kollaalla, missä hän haavoittui 6. tammikuuta 1940. Haavoista toivuttuaan hän toimi välirauhan aikana koulutusohjaajana ja Aliupseerikoulun johtajana Jalkaväenkoulutuskeskus 6:ssa, kunnes hänet siirrettiin Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirin V alueen päälliköksi.[2]

Jatkosodan puhjettua Vuontela komennettiin Panssarintorjuntakoulutuskeskuksen päälliköksi ja oli tehtävässä aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet nimitettiin III armeijakunnan panssarintorjuntakomentajaksi ja osallistui sotatoimiin Vuosalmella. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan jälkeen ja toimi sen jälkeen muun muassa Paimion Kansallisseuran puheenjohtajana. Hän laati myös armeijan Panssarintorjuntaohjesäännön. Hänet haudattiin Paimioon.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vahtimestari 24. joulukuuta 1918 Vänrikki 15. kesäkuuta 1921 Luutnantti 16. toukokuuta 1923 Kapteeni 1940 Majuri 1942		Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. (1940 ja 1942) Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suojeluskuntain ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.