Aku Paasi

Aku Paasi, (aik. August Pyy; 1895 Suurpero, Viipurin maalaiskunta – 1937 t. 1938 Neuvostoliitto) oli suomalainen SKP:n ns. revolverioppositioon kuulunut punaupseerikoulun oppilas. Hän johti vuonna 1920 Pietarissa ns. Kuusisen klubin murhat suorittanutta kuuden punaupseerikoulun oppilaan ryhmää.

Viipurin seudulta kotoisin olleen Paaden isällä oli maatila ja Paasi kävi itsekin Suomessa pehtorikoulun. Hän työskenteli myös viilarina rautateillä ja johti sisällissodan aikana Suurperon punakaartia. Sen jälkeen hän siirtyi Venäjälle aikoen ryhtyä maanviljelijäksi Altain alueella. Oleskeltuaan vuonna 1918 Buin siirtolassa Paasi asettui Pietariin ja meni oppilaaksi Pietarin punaupseerikouluun. Hän valmistui huhtikuussa 1919 koulun tykistölinjalta ja osallistui 1919–1920 taisteluihin Itä-Karjalassa muun muassa tykkipatterin komentajana.

Venäjälle paenneiden suomalaiskommunistien rivijäsenten elämä oli köyhää ja heidän arvostelunsa tukahdutettiin kommunistipuolueen johdon taholta muun muassa erottamalla arvostelijoita puolueesta. Puolueen sisälle muodostuikin oppositioryhmittymä (ns. revolverioppositio), joka päätti iskeä eli "poistaa johdon ja joukkueen välisen kuilun" avoimella hyökkäyksellä. Oppositio oli tyytymätön myös punaupseerikoulun komissaarina toimineen Eino Rahjan johtamistyyliin, puolueen keskuskomitan jäsenille yhteisistä varoista maksettuihin palkkioihin sekä siihen että keväällä 1919 Narvan taisteluun lähetetty Suomen komppania oli kärsinyt jo ennen rintamalle tuloa suuret tappiot johdon tekemien virheiden takia.

Paasi erotettiin oppositiotoimintansa vuoksi SKP:stä heinäkuussa 1920. Paaden johtama kuuden punaupseerioppilaan ryhmä ampui 31. elokuuta 1920 kahdeksan SKP:n jäsentä ja haavoitti kymmentä. Teon jälkeen ryhmä antautui vapaaehtoisesti miliisille.

Kaksi vuotta myöhemmin pidetyssä oikeudenkäynnissä heidät tuomittiin lieviin, 3–5 vuoden vankeusrangaistuksiin lukuun ottamatta SKP:n oppositioon kuuluneita Voitto Elorantaa ja Elvira Willman-Elorantaa, jotka teloitettiin. Paasi sai viiden vuoden karkotustuomion, jota hän kärsi aluksi Taka-Baikalin Tšitassa. Sittemmin hän sai työpaikan Burjatian ASNT:n maatalousasiain kansankomissariaatissa ja asettui asumaan Verhneudinskiin. Vuodesta 1924 hän oli Burjato-Mongolian ASNT:n valtion karjanjalostuksen apulaisjohtaja. Eräiden tietojen mukaan hänet vangittiin Stalinin vainojen aikaan 1937 ja teloitettiin, toisten tietojen mukaan hän kuoli luonnollisen kuoleman.

Lähteet

Mirko Harjula: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917–1922, s. 530–531. SKS, Helsinki 2006.
Kiviranta, Elina: ”Tervetuloa sorretut siskot, tänne joukkoomme joutukaa” - kansanedustaja Alma Jokisen tie Tampereen Amurista punapakolaiseksi Neuvosto-Venäjälle. Historia pro gradu – tutkielma, Tampereen yliopisto 2006, Aku Paadesta ja SKP:n oppositiosta sivuilla 83-84, 86
Salomaa, Markku: Revolverioppositio. Historiallinen aikakauskirja, 1991, 89. vsk, nro 1, s. 31-42. ISSN 0018-2362.
Vuorenmaa, Anssi: Kuusisen Klubin murhat Pietarissa kesällä 1920. (Ohto Manninen - Uutisia historiasta) Sotilasaikakauslehti, 2009, 84. vsk, nro 11, s. 44-45. Helsinki: Upseeriliitto. ISSN 0038-1675.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.