Aktuk

Aktuk (ven. Актуково, Aktukovo - tunnetaan myös nimellä Yañapar, Яңапар) on Nižni Novgorodin alueella, Krasnooktjabrskin piirikunnassa sijaitseva misäärikylä. Suurin osa Suomen tataarien esivanhemmista oli kotoisin joko Aktukista tai sen naapurikylistä. Hasan Hamidulla julkaisi kylästä kertovan historiikin vuonna 1954.[1][2][3]

Aktuk, vuonna 2018.
Nižni Novgorodin alue Venäjällä.

Historia

Kylän uskotaan olevan 1600-luvulla perustettu, kun Aktuk asettui alueelle ja antoi uudelle kylälle nimensä. Tiettävästi samoihin aikoihin neljä muutakin kylää perustettiin; Urazawıl, Atarawıl, Kızımawıl ja Kadımawıl. Viisikko saattoi olla sukua.[4]

Aktuk oli mahdollisesti kotoisin Länsi-Siperian Tobolskin alueelta. Kylän tataarikulttuurissa on löydetty yhteneväisyyksiä sipiireihin. G. Ahmarovin teoria olikin, että ainakin osa kylään asettuneista olisi ollut Aasiasta tulleita nomadeja. A. Orlovin mukaan "meštšera-tataareja" oli kasakkajoukoissa Siperian valloittamisessa. Uraz puolestaan on yhdistetty perimätiedon mukaan Kasimin kaaniin. "Atar-vaarin" kerrotaan tulleen Kadomista.[5][6][4][7][8]

Nimi Aktuk tarkoittaa oletettavasti "valkoparta". (Ak = valkoinen, tök = karva). Kylän toinen nimi "Yañapar" ('Uusi Par') saattaa puolestaan viitata siihen, että kyseisellä paikalla olisi ollut aikaisemmin mordvalainen kylä nimeltään Par, joka samalla on myös sen läpi virtaavan joen nimi.[4]

Suomen tataarien esivanhempien asuinaikaan kylä oli osa Sergatšin kihlakuntaa ja nykyisin Krasnooktjabrskin piiriä. Aktukissa syntyneiden virallisissa asiakirjoissa kotipaikkana ilmenee usein Urazin pitäjä (Urazovskaya volost), mihin kylä kuului.[3][4]

Väestö

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 94 % kylän asukkaista oli tataareja. Vuonna 2010 asukasmäärä oli 253.[3] Vuonna 1911 se oli ollut 3330 henkeä.[9]

Aktukin aikaisemmasta väestöstä iso osa on siirtynyt sittemmin tiettävästi Moskovaan.[10]

Lähteet
  1. Cвященные ветла и камень Тараташ (село Актуково) shubino-video.ru. Viitattu 13.5.2021.
  2. Antero Leitzinger: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 43, 44. Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  3. Сенюткин С. Б. Актуково (Новая Пара, Янотарь) // История исламских общин Нижегородской области. — Н. Новгород: Изд-во Нижегородского гос. университета, 1998. — С. 51−59.
  4. Hasan Hamidulla: Yañaparin historia, suomentanut Fazile Nasretdin (kirjassa Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö, 1996), s. 43, 44, 47, 57, 65, 95. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  5. Ахмаров Г. О языке и народности мишарей // ИОАИЭ, 1893. Т.XIX -Вып. 2. - С. 91-160.
  6. Leitzinger 1996, s. 33
  7. Алимжан Мустафинович Орлов: Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы: Опыт топонимического словаря kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 9.3.2023.
  8. Алимжан Мустафинович Орлов: Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы: Мещера – прародина нижегородских татар kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 9.3.2023.
  9. Leitzinger 1996, s. 12
  10. Leitzinger 1996, s. 44

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.