Akseli Andersson

Anderssonin vanhemmat olivat kanavakasööri Anton Andersson ja Lovisa Eleonora Serlachius. Akseli Andersson oli naimisissa vuodesta 1891 Bertha Öhmannin kanssa. Hän pääsi ylioppilaaksi 1880 Mikkelin ruotsalaisesta lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1884. Andersson sai varatuomarin arvon 1887.[1]

Andersson oli Heinolan pormestarina 1891–1900, toimi asianajajana Tampereella 1900–1906 ja oli Viipurin hovioikeudessa apujäsenenä 1906–1910, viskaalina 1910 sekä asessorina 1910–1913. Hän menetti virkansa yhdenvertaisuuslain vastustajana ja oli 8 kuukautta vangittuna Krestyn vankilassa Pietarissa 1913. Andersson oli uudelleen Viipurin hovioikeudessa asessorina 1917 ja hovioikeudenneuvoksena 1917–1919. Hän oli viimeksi Kiteen tuomiokunnan tuomarina 1919–1927. Andersson oli myös Viipurin kaupungin rahatoimikamarin jäsen.[1]

Andersson oli porvarissäädyssä Heinolan edustaja valtiopäivillä 1894.[3]

• Yrjö Esaias Mäkelin : Työväen vaaliopas ; asiakirjain kaavat laatinut A. E. Andersson. M. W. Wuolukka, Tampere 1906
• Suomen rikoslaki : annettu jouluk. 19 p:nä 1889, muutoksineen ja lisäyksineen ; toimittanut A. E. Andersson. Suomalaisen Kirjallisuuden seura, Helsinki 1919
• Lakikirja : sisältävä Suomen valtakunnassa voimassa olevat osat 1734 vuoden valtiopäivillä hyväksyttyä ja noudatettavaksi otettua Ruotsin valtakunnan lakia sekä liitteenä myöhemmin, ennen syysk. 1 p:ää 1920, ilmestyneitä lakeja ja asetuksia ; toimittanut A. E. Andersson. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 165. Helsinki 1920

• Samuel Rudolf Detlof ja Knut Olivecrona : Kuolemarangaistuksesta ; suom. lyhentäen A. E. A. Edlund, Helsinki 1886