Akko

Akko sijaitsee Haifanlahden pohjoisosassa pienellä niemimaalla Belusjoen suulla. Haifan kaupunki sijaitsee kymmenisen kilometriä Akkosta etelään ja Tyros Libanonissa noin 30 kilometriä pohjoiseen. Lähialueen rannikkotasanko on viljeltyä ja kaakossa sijaitsee Jisreelin laakso.[1]

Akkon piiritys 1291.

Akko on yksi vanhimmista nykypäiviin saakka asutetuista kaupungeista. Kaupungin nimi Akko on peräisin kanaanilaisilta ja se tarkoittaa ehkäpä kuumaa hiekkaa. Ensimmäiset merkit asutuksesta Tel Akkolla ovat vuodelta 2 500 eaa. ja myöhemmin kaupunki mainitaan moneen otteeseen egyptiläisissä ja ugaritilaisissa teksteissä. Plinius vanhemman mukaan lasi keksittiin Belusjoen suulla ja alue olikin tunnettu laadukkaasta lasihiekastaan. Akkosta muodostui Kanaaninmaan tärkein kaupunki ja Ramses II valtasi sen vuoden 1275 eaa. paikkeilla. Kaupunki vaihtoi hallitsijoita sittemmin useaan otteeseen. Sen valtasivat Daavidin johtamat israelilaiset ja vuonna 700 eaa. assyrialaiset. Assyrialaisten lähteiden mukaan kaupunki kuului tuolloin Sidonin kuninkaalle ja se hylättiin lähes tyystin kuningas Assurbanipalin valtakaudella. 500- ja 400-luvuilla kaupunki oli persian alaisuudessa ja Artakserkses II käytti sitä tukikohtanaan sotaretkellään Egyptiin vuonna 374 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi kaupungin ilman vastarintaa vuonna 332 eaa. ja Ptolemaios II valtasi sen 200-luvulla. Ptolemaios siirsi alkuperäisen kaupungin sen historialliselta paikalta telliltä nykyiselle paikalleen. Seleukidit valtasivat kaupungin vuonna 198 eaa. ja antoivat sille nimen Antiokia. Jonatan Makkabi vangittiin ja teloitettiin Akkossa vuonna 142 eaa. Seuraavalla vuosisadalla kaupunkia vastaan hyökkäsi Armenian hallitsija Tigran II. Tällöin Akko oli ilmeisesti itsenäinen kaupunkivaltio ja sitä johti sen foinikialainen yläluokka. Julius Caesar liitti Akkon Rooman valtakuntaan vuonna 48 eaa. ja se sai nimen Ptolemaïs Kleopatralta. Vuonna 54 jaa. kaupungista tehtiin colonia ja sai jälleen uuden nimen Germanica.[1]

Rooman valtakunnan jakautuessa Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan vuonna 395 kaupunki sai takaisin aikaisemman nimensä Ptolemaïs. Kaupunki kuului Itä-Roomaan eli Bysantin valtakuntaan ja 400-luvulla se sai oman hiippakuntansa. Arabit valtasivat kaupungin vuonna 636 ja sittemmin se oli umaijadien laivanrakennuksen keskus. Vuonna 1104 kaupungin valloitti Jerusalemin kuningas Balduin I ja kaupunki toimi seuraavien 200-vuoden ajan ristiretkeläisten tukikohtana. Kaupunki rikastui idän ja lännen välisellä kaupalla, minkä lisäksi se oli tärkeä tukikohta johanniitoille ja temppeliherroille. Kaupungin sisäpolitiikka leimasi jatkuva levottomuus eri uskonnollisten ja kaupassa vaikuttaneiden tahojen välillä, mikä esti kaupunkia kasvamasta Kairon tai Konstantinopolin tapaiseksi suureksi kaupungiksi. Akkoa hallittiin Jerusalemista käsin vuoteen 1191 saakka, jolloin siitä tuli Jerusalemin menetyksen jälkeen Jerusalemin kuningaskunnan tynkävaltion pääkaupunki. Genovalaiset, pisalaiset ja venetsialaiset kauppiaat rakennuttivat omat korttelinsa kaupunkiin ja 1200-luvun alussa Akko oli Välimeren rikkaimpia satamia ja kaupungissa asui ehkä jopa 40 000 asukasta. Kaupungissa vierailivat esimerkiksi Benjamin Tudelalainen vuonna 1159, Maimonides vuonna 1165 ja Marco Polo vuonna 1271.[1]

Egyptiä ja Syyriaa hallinnut Saladin valtasi Akkon vuonna 1187, mutta Rikhard I Leijonamieli valtasi sen uudestaan neljä vuotta myöhemmin. Lopullisesti Akko kukistui mamelukkien piirityksessä vuonna 1291. Temppeliherrojen suuri palatsi oli viimeisiä kukistuneita rakennuksia kaupungissa. Mamelukit hävittivät suuren osan kaupungista ja myöhemmin alueelle saapuvat pyhiinvaeltajat velvoitettiin nousemaan maihin Jaffan kautta, mikä vähensi Akkon merkitystä. Mamelukkeja seurasivat osmanit vuonna 1517 ja Sidonin druusiemiiri Fakhr ad-Din alkoi jälleenrakentaa kaupunkia. Myöhemmin 1700-luvulla Dahir al-Umar johti osittain itsenäistä aluettaan Akkosta käsin. Häntä seurasi albanialaistaustainen Ahmed pašša al-Jazzar. Kaupungin väkiluku nousi jälleen noin 40 000:n henkilöön ja kaupunkiin rakennettiin moskeijoita, kirkkoja, kylpylöitä ja eurooppalaistyylisiä hotelleja. Napoléon Bonaparte epäonnistui piirittäessään kaupunkia vuonna 1799. Nousujohdanne kääntyi jälleen myöhemmin, kun Egyptin hallitsija Ibrahim pašša valtasi kaupungin osmaneilta vuonna 1831. Vuonna 1840 osmanit palasivat Itävallan ja brittien tuella. Akko piiritettiin jälleen kerran ja egyptiläiset antautuivat kaupungin ruutivaraston räjähdettyä. Osmanit palasivat valtaan, mutta kaupunki ei enää toipunut entisiin mittoihinsa.[1]

Britit valtasivat Akkon osmaneilta ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1918 ja siitä tuli sodan jälkeen osa Palestiinan brittiläistä mandaattialuetta. Britit tekivät vanhasta ristiretkeläislinnasta vankilan, jonne päätyi esimerkiksi monia varhaisia juutalaisia sionisteja, kuten Zeev Jabotinsky. Akkon rakentaminen jäi muuten vähäiseksi ja alueen kehitys keskittyi läheiseen Haifan kaupunkiin. Israelilaiset valtasivat Akkon Israelin itsenäisyyssodan alettua vuonna 1948 ja sen palestiinalaiset asukkaat pakenivat. Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelman mukaan kaupunki olisi päätynyt arabeille. Sodan jälkeen kaupunkiin jäi vain 3 500 arabia, mutta sen juutalainen väestönosa kasvoi nopeasti. Vuonna 1948 juutalaisia oli muutama sata, mutta vain pari vuosikymmentä myöhemmin heitä oli jo 27 400. Kaikkiaan kaupunki on kuitenkin jäänyt suuremman naapurikaupunkinsa Haifan varjoon.[1]

Akkon rautatieasema.

Akkon eteläpuolella on suuri teollisuusalue ja sen itäpuolella on maalitehtaita.[2] Muut tehtaat tuottavat esimerkiksi terästä, muovia ja tulitikkuja.[1] Akko on myös Galilean arabien asutuskeskuksien kaupan keskus ja hiljattain myös turismin merkitys on kasvanut.[2] Vanhankaupungin pääosin arabitaustaiset asukkaat ovat pärjänneet selkeästi juutalaista väestöä huonommin. Arabit saavat elantonsa pääosin kaupan alalta, palveluista ja kalastuksesta, kun taas suuri osa juutalaisista työskentelee Akkon teollisuusalueilla.[1]

Vuoden 2018 lopussa Akkon asukasluku oli 48 930.[3] Noin kolme neljäsosaa kaupungin asukkaista on juutalaisia.[2] Akko on yksi kahdeksasta Israelin kaupungista, jossa Israelin arabit muodostavat huomattavan vähemmistön. Suurin osa arabeista asuu kunnissa, joissa arabit muodostavat selvän enemmistön. Arabit ovat keskittyneet etenkin Akkon vanhaankaupunkiin, jossa he muodostavat noin 95 % väestöstä.[4]

Ristiretkeläisten raunioita.

Akko on luokiteltu Israelissa keskisuureksi kaupungiksi. Kaupunkiin on rakennettu Israelin itsenäisyyden aikana kaksi uutta kaupunginosaa itään ja pohjoiseen, mutta valtaosa sen väestöstä asuu mandaattialueen aikana rakennetussa kaupunginosassa. Kaupunkiin kuuluu lisäksi muurien suojaama vanhakaupunki.[1] Akkon vanhakaupunki on ollut vuodesta 2001 Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Vanhakaupunki käsittää rakennuksia ja linnoituksia Osmanien valtakunnan ja ristiretkeläisten ajoilta.[5] Ristiretkeläisten rakennuttama ritarien halli oli pitkään hautautuneena. Halli löydettiin vahingossa tietöiden yhteydessä, ja se on nykyisin Akkon tunnetuimpia nähtävyyksiä. Osmanien valtakaudella rakennettu sitadelli on puolestaan yksi parhaiten säilyneistä Istanbulin ulkopuolella. Toinen tunnettu rakennelma on al-Jazzarin moskeija ja sen piha. Khan al-Umdan on rakennus, jonne karavaanit toivat aikanaan viljaa ja muita tuotteita. Bahai-uskon perustaja Baha’ullah karkotettiin Akkoon vuonna 1868[1] ja hänen hautansa sijaitsee hieman kaupungista pohjoiseen.[2] Kaupungin souk on Souq Al Abiad, joka on rakennettu Osmanien valtakunnan aikana.[6]

• Kartta ja lämpötila Falling Rain. (englanniksi)