Akillesjänne

Akillesjänne tai kantajänne, vanh. kinnerjänne, (lat. tendo Achillis, tendo calcaneus) on säären takaosassa sijaitseva jänne. Se on ihmisen vahvin[1] ja suurin jänne. Akillesjänne kiinnittyy kantaluuhun pohjelihaksen ja jalkapohjan lihasten kautta. Pohjelihas on pääasiallinen nilkan ojentaja, jonka voima on noin 14-kertainen muihin ojentajiin nähden, joten käytännössä koko jalkaterä ojentuu akillesjänteen kautta[2].

Akillesjänne

Akillesjänne saa verisuonituksensa pohjevaltimosta (lat. a. fibularis) ja takimmaisesta säärivaltimosta (lat. a. tibialis posterior. Akillesjänteen verenkierto huonontuu iän myötä jo 30-vuotiaasta alkaen.[3]

Akillesheijaste, joka kuuluu venytysheijasteisiin eli jänneheijasteisiin, saadaan esiin kopauttamalla tylpällä esineellä akillesjänteen aluetta. Tällöin lihaskäämit reagoivat hyvin lyhytkestoiseen venytykseen ja supistuvat.

Akillesjänteen tyypilliset urheiluvammat ovat sen:

  1. akuutti tai krooninen tulehdus eli peritendinitis
  2. osittainen tai täydellinen repeämä.[4]

Ensimmäisenä akillesjänteen alueen tulehduksen tai rasitustilan kuvasi vuonna 1905 A. Schanz vuorikiipeilijöillä.[4] Erikoisen alttiita akillesjänteen tulehdukselle ovat juoksijat.[5] Repeämiä taas kohtaavat eniten jo ikääntyneet urheilijat.[3]

Akilleenkantapääksi kutsutaan vertauskuvallisesti jonkun tai jonkin heikkoa kohtaa, viitaten Akhilleen tarinaan antiikin Kreikan mytologiassa.

Lähteet
  • Peltokallio, Pekka: Tyypilliset urheiluvammat. 1. painos. Luitpold-Werk, 1980.

Viitteet
  1. Suuri lääkärikirja A-Ö, s. 19. (suomalaisen laitoksen päätoimittaja: Timo Klaukka, suomentaja: Aila Cantell). Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2584-9.
  2. Peltokallio s. 99
  3. Peltokallio s. 101
  4. Peltokallio s. 104
  5. Peltokallio s. 105

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.