Akilles Järvinen
Akilles ”Aki” Eero Johannes Järvinen (19. syyskuuta 1905 Jyväskylä – 7. maaliskuuta 1943 Tampere)[1] oli suomalainen yleisurheilun moniottelija ja olympiamitalisti. Hän menestyi erityisesti kymmenottelijana voittaen lajissa olympiahopeaa Amsterdamissa 1928 ja Los Angelesissa 1932.[2] Järvinen voitti myös EM-hopeaa 400 metrin aitajuoksussa Torinossa 1934. Seuratasolla hän edusti Tampereen Pyrintöä.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Akilles Järvinen kymmenottelun pituushypyssä 1928 olympiakisoissa | |||
Maa:  Suomi | |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa | Amsterdam 1928 | 10-ottelu | |
| Hopeaa | Los Angeles 1932 | 10-ottelu | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa | Torino 1934 | 400 m aidat | |
Järvinen aloitti kilpailemisen vuonna 1923. Hänen ensimmäinen vahva lajinsa oli kolmiloikka, missä hän saavutti SM-hopeaa vuonna 1925. Hän osallistui vuosina 1925–1936 yhteensä 13 maaotteluun ja edusti niissä Suomea seitsemässä yksilölajissa ja kahdessa eri viestijuokussa. Kymmenotteluun hän osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1926. Viipurissa 1930 hän teki kymmenottelussa maailmanennätyspisteet 8255,475 (vanha pistelasku). Hänen viimeinen kymmenottelunsa oli Berliinin olympialaisissa 1936, jolloin hän kuitenkin keskeytti ensimmäisen päivän jälkeen oltuaan viidennellä sijalla.[1]
Järvisen perheessä oli myös muita menestyneitä urheilijoita. Hänen isänsä oli olympiavoittaja Verner ”Isä” Järvinen, jonka kanssa Akilles ajautui välirikkoon alettuaan seurustella Annikki Saulin kanssa. Verner oli hävinnyt Lontoon olympialaisissa 1908 Annikin isälle Jalmari Saulille kuulantyönnössä. Akilles Järvisen nuorempi veli oli Matti Järvinen, keihäänheiton maailmanennätysmies ja olympiavoittaja. Hänen vanhempi veljensä Kalle Järvinen edusti Suomea olympialaisissa kuulantyönnössä. Veljeksistä vanhin, Yrjö Järvinen, oli keihäänheiton SM-pronssimitalisti.[1]
Järvinen menetti henkensä lento-onnettomuudessa Tampereella Pyry-harjoitushävittäjä PY-37:n syöksyttyä maahan 7. maaliskuuta 1943. Hän oli matkustajana kapteeni Erkki Pohjanheimon ohjaamalla koelennolla. Tapahtuman muistolaatta on Tampereen Koivistonkylässä.[3]
Saavutuksia
- olympiahopeaa Amsterdam 1928 ja Los Angeles 1932[4] (ennakkosuosikkina keskeytti ruokamyrkytyksen takia Berliinissä 1936)
- kymmenottelun maailmanennätykset vuosina 1930 ja 1932[1]
- EM-hopeaa Torino 1934 (400 metrin aidat)[1]
- 10 SM-kultaa, 9 muuta mitalia
Lajikohtaiset ennätykset
- 100 metriä 10,9 s
- 200 metriä 21,9 s
- 400 metriä 49,0 s
- 1500 metriä 4.47,0
- 110 m aidat 15,2 s
- 200 m aidat 25,4 s
- 400 m aidat 53,7 s
- korkeus 180 cm
- seiväs 360 cm
- pituus 712 cm
- kolmiloikka 14,32 m
- kuula 14,10 m
- kiekko 36,95 m
- keihäs 63,25 m
- 10-ottelu (nykypistein) 7038
Lähteet
- Akilles Järvinen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
- Sopanen, Ari: SUL 100 vuotta – Akilles Järvinen (arkistoitu sivu) Yleisurheilu.fi. 1.6.2006. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.8.2015.
- Akilles Eero Johannes Järvinen Athletes. The International Olympics Committee (IOC). Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
- Kapteenien Erkki Pohjanheimon ja Aki Järvisen muistokivi ja -laatta 1946 Tampereen kaupunki. Viitattu 4.8.2015.
- Suomen mitalit kesäolympiakisoissa Urheilumuseo. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 11.7.2015.
Kirjallisuutta
- Antero Raevuori, Järviset – legendaarinen suomalainen urheilijaperhe, Revontuli, 2009.
Aiheesta muualla
- Koskesta voimaa: Akilles Järvinen
- Decathlon 2000 (englanniksi)
- Akilles Järvinen Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)