Akanlahden tukinsiirtolaitos

Akanlahden tukinsiirtolaitos sijaitsee Posiolla Kitkajärven ja Livojärven välisellä kannaksella. Sen avulla siirrettiin tukkeja Vienanmereen laskevasta Kitkan vesistössä vedenjakajan yli 3,54 metriä korkeammalla sijaitsevaan Livojärveen Iijoen vesistössä, josta tukit voitiin uittaa edelleen Pohjanlahdelle. Näin Kitkan vesistön varrella olevia metsiä voitiin hyödyntää.

Ensimmäisen tukinsiirtolaitoksen rakensivat paikalle 1892–1893 oululaiset kauppahuoneet. Laitoksessa tukit vedettiin kannaksen yli hevosten voimalla. Vuonna 1909 rakennettiin uusi siirtolaitos, Kuusamon rautatieksikin sanottu, joka koostui kolmesta kapearaiteisen rautatien jaksosta. Kullakin ratajaksolla oli oma höyrykone (ensikone, keskikone ja Livonrannan kone), joka veti vaijerin avulla pyöräparien päällä kulkeneita tukkeja. Rautatie oli rakennettu kaksikerroksiseksi niin, että tukit kulkivat ylemmällä tasolla ja alemmalla tasolla palasivat tyhjät pyöräparit takaisin uudelleenlastattaviksi. Ensikoneen ja keskikoneen hoitamien ratajaksojen välillä oli Kuorikkilampi, jonka yli tukit uitettiin. Tämä tukinsiirtolaitos oli käytössä vuoteen 1929 saakka.

Kolmannen tukinsiirtolaitoksen paikalle rakennutti Metsähallitus 1935–1936. Tässä laitoksessa tukit nostettiin ensin 6–7 metrin korkeuteen höyrykoneen avulla, ja sitten ne laskivat loppumatkan Livojärvelle kaksi kilometriä pitkää puista uittoruuhta pitkin. Laitteisto oli käytössä 1950-luvulle saakka.

Viimeisen siirtolaitoksen hirsirunkoinen pystylautavuorattu siirtorakennus ja uittoruuhi ovat säilyneet nykypäivään, ja ne ovat nykyään matkailunähtävyytenä.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta
  • Blomberg, Jaakko: Kitkan vesiltä Pohjanlahden tehtaille – Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1964. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 196. Vantaa: Metsähallitus, 2012. ISBN 978-952-446-974-6 (pdf. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 19.11.2019).
  • Seppänen, O.: Tuntsa-Oulankajoen sekä Jäämeren päävesistöalueiden metsät ja niiden kaukokuljetusmahdollisuudet.. Acta Forestalia Fennica vol. 47 no. 5. Helsinki: Suomen metsätieteellinen seura, 1939. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 18.11.2019).

Verkkolinkkejä

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.