Katsastus

Määräaikaiskatsastuksessa tarkistettavia kohteita ovat

• ajoneuvon tunnistetiedot (muun muassa valmistenumero, rekisteritiedot)
• akselisto, pyörät, jousitus
• jarrujärjestelmä
• sähkölaitteet, valot
• alusta, kori
• ohjaus- ja hallintalaitteet
• näkyvyys (muun muassa tuulilasi, puhdistuslaitteet, peilit)
• ajoneuvon ympäristöhaitat (muun muassa pakokaasut, melu, nestevuodot)
• OBD-mittaus
• erikoisajoneuvojen lisätarkastukset (muun muassa taksien taksamittarit, paloautojen varustus)

Katsastuksessa havaitun vian perusteella ajoneuvo voidaan määrätä jälkitarkastukseen, jolloin määräaikaiskatsastuksessa todettu vika tai puute tarkastetaan millä tahansa katsastusasemalla uudelleen.[3] Jälkitarkastus on tehtävä kuukauden kuluessa määräaikaistarkastuksesta. Muuten auto on katsastettava kokonaan uudelleen. Lievemmistä vioista voidaan määrätä pelkkä korjauskehotus, jolloin ajoneuvoa ei tarvitse hyväksyttää uudelleen korjaamisen jälkeen. Hyväksytty määräaikaiskatsastus merkitään ajoneuvon rekisteröintitodistukseen ja ajoneuvorekisteriin. Jos ajoneuvon katsastus ei ole voimassa, ajoneuvo on käyttökiellossa. Mikäli käyttökiellossa oleva ajoneuvo havaitaan liikenteessä, se asetetaan ajokieltoon tai mikäli ajoneuvossa havaitaan katsastuksessa päästöihin tai liikenneturvallisuuteen liittyvä merkittävä puute, se voidaan asettaa katsastuksessa ajokieltoon.

Suomen melko tiukaksi luonnehdittu katsastusjärjestelmä on osaltaan vaikuttanut siihen, että ajoneuvon tekninen vika on harvoin ollut ratkaisevana syynä liikenneonnettomuuteen.[4]

Henkilöauton ensimmäinen määräaikaiskatsastus on suoritettava viimeistään neljän vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä. Tämän jälkeen seuraava katsastus on suoritettava kahden vuoden kuluessa. 10 vuoden jälkeen katsastus suoritetaan vuosittain. Kevyen nelipyörän ensimmäinen määräaikaiskatsastus on suoritettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä. Sen jälkeen on vapaavuosi, jolloin sitä ei katsasteta. Vapaavuoden jälkeen katsastus suoritetaan vuosittain. Kuorma-ja linja-autot katsastetaan käyttöönottopäivästä lähtien vuosittain viimeistään vuoden kuluttua käyttöönotosta tai edellisestä katsastuksesta. Kaikkien edellä mainittujen yksityiskäytössä olevien ajoneuvojen osalta katsastusväli harvenee vuodesta kahteen vuoteen, kun käyttöönotosta on tullut kuluneeksi 40 vuotta.[5]

Esimerkiksi 13.6.2020 käyttöön otettavaan henkilöautoon

• suoritetaan ensimmäinen määräaikaiskatsastus 13.6.2024 mennessä
• seuraavat katsastukset 2026, 2028 ja 2030 viimeistään edellisen katsastuksen ajankohtana
• vuodesta 2031 lähtien viimeistään vuoden kuluttua edellisestä katsastuksesta
• vuodesta 2060 lähtien viimeistään kahden vuoden kuluttua edellisestä katsastuksesta

Ajoneuvojen katsastustoiminta alkoi Suomessa kunnallisena toimintana kaupunkien järjestyssääntöjen pohjalta. Ensimmäinen virallisesti katsastusmieheksi Suomessa hyväksytty henkilö oli insinööri Fredrik Vilhelm Lindroos, jolle Helsingin maistraatti myönsi valtuudet 29. heinäkuuta 1907.[6]

Suomen ensimmäinen päätoimisen katsastusmiehen virka perustettiin Helsinkiin joulukuun alussa 1914, ja viran ensimmäiseksi haltijaksi nimitettiin insinööri Thorvald Tawast. Vuonna 1915 uusittujen Helsingin kaupungin järjestyssääntöjen mukaan jokaisen kaupungissa asuvan autonomistajan oli tuotava autonsa katsastettavaksi kahdesti vuodessa. Vuodesta 1922 lähtien katsastustoiminta oli lääninhallitusten alaista ja osittain toimitusmaksuperustaista. 14. lokakuuta 1922 annettiin asetus automobiililiikenteestä, joka sisälsi ohjeet katsastuksesta ja rekisteröinnistä. Samaan aikaan kirjattiin valtakunnan tasolla ensimmäiset kuljettajan pätevyyttä koskevat säädökset. Suomi on alan uranuurtajia maailmassa^lähde?.[7]

Katsastusmiesten yhdyssiteeksi ja edunvalvojaksi perustettiin vuonna 1927 Autokatsastusmiesten Yhdistys.[8]

Vuonna 1926 määrättiin läänit jaettavaksi katsastusalueisiin, joihin kuhunkin nimitettiin yksi katsastusmies kolmen vuoden määräajaksi kerrallaan. Vuonna 1929 lähtien katsastusalueista ja niihin sijoitettavien katsastusmiesten määrästä vastasi lääninhallitusten asemesta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.[6] Vuonna 1930 säädetyn sotatilalain nojalla annettiin vuonna 1933 asetus, jossa määrättiin katsastusmiesten tehtäväksi arvioida autojen sopivuus puolustusvoimien käyttöön. Jos auto hyväksyttiin liikekannallepanossa armeijan käyttöön otettavaksi, sen rekisteriotteeseen tehtiin merkintä ”sotilastarkoituksiin kelpoinen”.[9]

Vuonna 1926 hyväksytyssä katsastusmiesten ohjesäännössä määrättiin, että katsastusmiesten tuli suorittaa tehtävänsä huolellisesti ja oikeudenmukaisuutta noudattaen. Katsastusten aika ja paikka tuli sopia ajoneuvojen omistajien mukavuutta silmälläpitäen, ja katsastustilaisuuksista oli annettava yleisölle tieto sanomalehdissä ja kuntien ilmoitustauluilla julkaistavilla kuulutuksilla. Katsastus oli mahdollisuuksien mukaan toimitettava katsastusalueen jokaisessa kunnassa sen vilkasliikenteisimmällä paikalla.[10] Katsastusmiesten lähin esimies oli kunkin läänin maaherra ja katsastustoimen ylin valvoja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ylitarkastaja. Kullakin katsastusalueella toimineen katsastusmiehen tehtävänä oli moottoriajoneuvojen katsastuksen lisäksi valvoa alueellaan olevien autokoulujen toimintaa sekä yhdessä Liikkuvan poliisin kanssa liikennettä yleensä.[11]

Autokannan voimakas kasvu 1950- ja varsinkin 1960-luvulla lisäsi tuntuvasti katsastusmiesten työmäärää, jolloin heidän avukseen nimitettiin vara- ja apulaiskatsastusmiehiä. Katsastusaikoja alettiin porrastaa vuodesta 1952 lähtien, jolloin kaikkien autonomistajien ei tarvinnut enää tuoda autojaan katsastukseen kesäkuun loppuun mennessä. Vuonna 1962 vapautettiin uudet henkilöautot ensimmäisen vuoden katsastuksesta. Kun vuonna 1952 Suomessa työskenteli 28 vakituista katsastusmiestä, vuonna 1964 vakituisia katsastusmiehiä oli 29, apulaiskatsastusmiehiä kaksi ja varakatsastusmiehiä 133. Vuonna 1952 Helsingissä suoritettiin liki 20 000 katsastusta, vuonna 1964 määrä oli noussut 75 000:een.[12]

Katsastusmiesten työn muuttuessa ympärivuotiseksi heidän työoloihinsa alettiin kiinnittää huomiota 1960-luvulla. Autojen katsastus tapahtui pitkälle 1960-luvulle saakka taivasalla tai alkeellisessa katoksessa katsastusmiesten ollessa säiden armoilla. Esimerkiksi Helsingin Hernesaaressa katsastusmiehet työskentelivät usein jäätävässä tuulessa, vesi- tai lumisateessa. Suomen ensimmäinen uudenaikainen katsastusasema valmistui Raumalle vasta vuonna 1974.[8]

Ensimmäinen suuri muutos ajoneuvojen katsastusaikojen suhteen tehtiin vuoden 1972 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella, jonka mukaan kunkin ajoneuvon katsastusaika määräytyi sen rekisteritunnuksen viimeisen numeron mukaan. Poikkeuksena olivat linja-autot ja ammattimaiseen liikenteeseen käytetyt kuorma-autot, jotka oli katsastettava kesäkuun loppuun mennessä. Numeroon 1 päättyvällä rekisteritunnuksella varustetut autot oli katsastettava tammikuussa, ja kuukaudet menivät numerojärjestyksessä siten, että kesäkuu oli varattu linja- ja kuorma-autoille ja marraskuu nollaan päättyville rekisterinumeroille. Määräysten mukaan auton sai tuoda katsastukseen myös varsinaista katsastuskuukautta seuraavan kuukauden aikana, ja mikäli katsastusaseman töiden järjestelyt sallivat, myös varsinaista katsastuskuukautta aikaisemmin.[10]

Vuonna 1968 toiminta valtiollistettiin Autorekisterikeskuksen osaksi. Vuoden 1993 alussa Autorekisterikeskuksesta tuli liikelaitos.[6] Vuoden 1996 alusta toiminta eriytettiin omaksi osakeyhtiökseen Suomen Autokatsastus Oy:ksi. Jo sitä ennen oli vuodesta 1994 lähtien sallittu rajoitetusti yksityinen toiminta. Suomen ensimmäisen yksityinen katsastusasema perustettiin Joutsaan. Vuonna 2003 valtio myi Suomen autokatsastuksen suomalaiselle pääomasijoittajalle ja yhtiön johdolle. Yhtiön nimeksi tuli A-Katsastus Oy. Vuonna 2006 suurimmat katsastajat A-Katsastus Oy ja K1-Katsastajat myytiin ulkomaalaisille pääomasijoittajille. A-Katsastuksen omistajaksi tuli englantilainen Bridgeport Capital ja K1-katsastajien omistajaksi espanjalainen Applus. Näiden yritysten hallussa on noin 70 prosenttia katsastusmarkkinoista. Loppu jakautuu noin 120 pienemmän yrityksen kesken.[13]

Henkilöauton katsastuksessa vaaditaan auton vuosimallista riippuen[14] muun muassa seuraavaa:

• 1971 etuturvavyöt
• 1978 pakokaasumittaus ottomoottorille
• 1980 pakokaasumittaus dieselmoottorille
• 1981 takaturvavyöt
• 1984 peruutusvalo
• 1985 sivusuuntavalot
• 1987 E-pakokaasupäästötaso
• 1989 hätävilkut
• 1992 vähäpäästöinen
• 1993 takasumuvalo, valmistajankilpi
• 1995 ajovalojen korkeudensäätölaite
• 1998 E-säännön mukainen valmistajankilpi
• 2001 OBD

Vaatimukset eivät koske vanhempia autoja.

Valtiovalta ei enää säätele katsastuksen hintaa, vaan katsastusyritykset määrittävät itse katsastuksen hinnan kilpailutilanteen ja kysynnän mukaan.

Katsastuksen hinta koostuu seuraavista tekijöistä (alv. 24 %):

• katsastus
• pakokaasumittaus (bensiinikäyttöiset henkilö- ja pakettiautot)
• OBD-vikakoodien mittaus (bensiinikäyttöiset henkilö- ja pakettiautot)
• dieselpäästömittaus
• raskaan kaluston atk-pohjainen jarrusovitus
• raskaan kaluston nopeudenrajoittimen tarkastus
• raskaan kaluston vak/adr -katsastus (vaarallisten aineiden kuljetus)

Katsastustoiminnan vapauttamisen yhtenä tarkoituksena vuonna 1994 oli parantaa autokatsastuksen saatavuutta ja palvelutasoa, kilpailun hillitessä hintojen nousua. Samalla katsastushintoihin lisättiin 22 % arvonlisäveroa. Vaatimuksia päästömittauksineen ja tarkistuksineen on sen jälkeen nostettu,[15] mutta myös hinnat nousivat voimakkaasti vastoin ennakkotoivetta. Vuosina 2002–2008 katsastusmaksu nousi 41,6 %^lähde?.

Ratkaisuksi julkisuudessa katsastuksen hintojen nousun hillitsemiseksi on säädetty muun muassa katsastusoikeuksien vapauttaminen korjaamoiden tehtäväksi 1. heinäkuuta 2014 alkaen[16]. Katsastustoimilupalainsäädäntö on sallinut jo sitä ennen korjaamoiden tehdä pakokaasumittaukset, raskaan kaluston jarrusovitukset sekä nopeudenrajoittimen tarkastukset katsastusta varten. Kyseiset palvelut on hinnoiteltu katsastusasemilla ja korjaamoilla samalle tasolle.

Hintatason nousu on viimeisen kolmen vuoden aikana lähes täydellisesti pysähtynyt, ja jopa kääntynyt laskuun. Katsastusalalle on vuoden 2008 jälkeen tullut yli 50 uutta yritystä.

Trafi testaa katsastustoimistoja mystery shopping -menetelmällä. Ylen MOT sai käsiinsä vuoden 2015 testitulokset. MOT:n toimittaja kuvaili katsastustoimistojen laatua "uskomattoman surkeaksi" ja arvioi vikojen löytymisen "sattumanvaraiseksi". Testatut katsastustoimistot saivat tulokseksi keskimäärin vain 2,7 pistettä 9:stä (30%). Hylättävä auto pääsi läpi katsastuksista 18 kertaa 38:sta (47%). Vuonna 2015 Trafi peri katsastuksista valvontamaksuina 7,3 miljoonaa euroa, mutta käytti testitoimintaan vain 100 000 euroa.[17]