Aivovamma

Aivovamma on traumaattinen aivovaurio, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta. Aivovamma johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan. Aivovammasta saattaa jäädä myös niin sanottu jälkitila. Aivovamman jälkitila alentaa kognitiivista toimintakykyä. Yleisimmät oireet ovat epänormaali väsyvyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, huono lähimuisti, yleinen hitaus ja käyttäytymisen muutokset[1]. Muita yleisiä ja pysyviä jälkioireita ovat muut muistivaikeudet, unihäiriöt, ärtyneisyys, toiminnan suunnittelun vaikeus sekä huimaus ja päänsärky. Myös tunne-elämä saattaa muuttua ja lisäksi saattaa esiintyä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriöitä, epilepsiaa, näkökentän kaventumaa taikka haju- tai makuaistin toiminnan muutoksia. Myös muiden kykyjen heikkenemistä sekä kroonista kipua, spastisuutta ja jopa halvaantumista saattaa esiintyä. Oireiden esiintymisessä saattaa olla ajallista vaihtelua.[2] Myös ajattelun hidastuminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutuminen kuuluvat keskeisiin aivovammojen aiheuttamiin oireisiin.[3]

Monet aivovammapotilaat muuttuvat loukkaantumisen jälkeen henkisesti ja käyttäytymiseltään toisenlaisiksi. Aivovammapotilaiden vamman laatua ei usein ymmärretä, koska moni aivovammapotilas puhuu ja liikkuu täysin normaalisti eikä vamma näy välttämättä muullakaan tavalla ulospäin. Kuitenkin esimerkiksi potilas saattaa hermostua valtavasti jo pienistä asioista ilman, että hän pystyy sitä itse kontrolloimaan. Perheenjäsenten voi olla vaikeaa selviytyä heidän kanssaan, mikä saattaa rikkoa avioliiton. Aivovamma on myös työkyvyn kannalta hankala, koska tyypilliseen oirekokonaisuuteen kuuluu poikkeava väsymys tai alentunut rasituksensietokyky, keskittymisvaikeudet ja aloitekyvyn heikkeneminen. Vammautuneet pystyvät oireistonsa vuoksi vain harvoin ajamaan etujaan yhteiskunnassa.[3]

Aivovamman jälkitilan oireet eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, joten objektiiviset tiedot potilaan psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta ennen vammautumista ja sen jälkeen luovat perustaa jälkitilan vaikeusasteen arvioinnille[2].

Aivovamma yhdeksänkertaistaa riskin kuolla itsemurhan seurauksena[4].

Syyt ja esiintyvyys

Useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena. Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa.

Aivovamman saa vuosittain 15 000 – 20 000 ihmistä, ja kuolinsyytilastoissa se on pääsyynä 1 000 kuolemaan vuosittain. Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.

Hoito

Onnettomuuksissa sattuvat aivovammat yritetään hoitaa neurokirurgialla tai muulla mahdollisilla toimenpiteellä.

Aivovammojen hoitoon ei ole olemassa lääkettä, mutta aivovamman aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi toimintaterapialla, fysioterapialla, puheterapialla tai neuropsykologisella kuntoutuksella eli sopeutumisvalmennuksella vamman sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen. Juuri minkään käytössä olevan hoidon tehosta ei ole kuitenkaan olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä[3].

Aivovamman vaikeusasteet

Aivotärähdys tai hyvin lievä aivovamma

Tähän luokkaan kuuluu yli 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään vammaan ei liity tajunnan menetystä eikä tajunnan laskua viiveellä. Muistikatko ei ylitä kymmentä minuuttia. Aivojen kuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä oireisto ole niin voimakas, että vaadittaisiin seurantaa sairaalassa. Toipuminen on täydellistä, ja pysyvien seurauksien riski on lähes olematon.

Lievä aivovamma

Aivotärähdystä astetta vakavampi tila, johon saattaa liittyä tajunnan menetys. Puolen tunnin kuluttua tajunta on enää korkeintaan hiukan alentunut, eikä muistikatko kestä vuorokautta kauempaa. Aivokuvauksissa ei löydy poikkeamia, eikä vamma edellytä neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa päivässä tai viikossa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.

Keskivaikea aivovamma

Potilaan tajunta on puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut, mutta hän ei ole tajuton. Muistiaukko kestää kauemmin kuin vuorokauden mutta alle viikon. Vammaa pidetään keskivaikeana myös, mikäli aivojen kuvauksissa löytyy kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.

Vaikea aivovamma

Potilas on puolen tunnin jälkeenkin tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Vammaa pidetään vaikeana myös, mikäli se vaatii neurokirurgisia toimenpiteitä. Pysyviä oireita jää lähes aina.

Erittäin vaikea aivovamma

Tajuttomuus kestää yli viikon tai muistiaukko yli kuukauden. Pysyviä oireita jää aina, ja potilas saattaa jäädä pysyvästi tajuttomaksi.

Aivovamman jälkitilan vaikeusasteet

Lievä jälkitila

Lieviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa, vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on kuitenkin ennallaan.

Keskivaikea jälkitila

Lieviä mutta selvästi haittaavia oireita, kuten toistuvat päänsäryt, väsyvyys ja muistin tai aloitekyvyn heikkeneminen. Myös sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt. Tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Vaikea jälkitila

Kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.

Erittäin vaikea jälkitila

Erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvaus, vaikea ataksia tai vaikeahoitoinen epilepsia. Kognitiivinen tasonlasku on laaja-alainen ja merkittävä. Persoonallisuuden muutokset, toiminnanohjauksen vaikeudet, hidastuneisuus ja muut neuropsykologiset löydökset ovat niin vaikeita, että tarvitsee päivittäistä apua ja valvontaa.

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. AIVOVAMMAUTUNEEN ABCOpas vammautuneelle ja läheisille. https://www.aivovammaliitto.fi/wp-content/uploads/2021/01/ABC_opas_vammautuneelle_A5_final.pdf
  2. Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 768/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150768
  3. Lea Proloff: Aivovamma – hiljainen epidemia. 19.03.2014. Yle Akuutti.
  4. Sci-Hub | Major Physical Health Conditions and Risk of Suicide. American Journal of Preventive Medicine, 53(3), 308–315 | 10.1016/j.amepre.2017.04.001 tinyurl.com. Viitattu 18.8.2022.

    Kirjallisuutta
    • Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.