Aivosähkökäyrä
Aivosähkökäyrä (elektroenkefalografia, engl. electroencephalography; EEG[1]) on menetelmä aivojen sähköisten ilmiöiden kuvaamiseen. EEG:ssä päänahkaan kiinnitetään elektrodeja, joilla mitataan aivotoiminnan aiheuttamia sähköisiä potentiaaleja. [2] Kliinisessä tutkimuksessa EEG:tä käytetään erityisesti epilepsian diagnosoimiseen, sillä kohtaus voidaan havaita aivosähkökäyrällä selvänä poikkeamana normaalimittauksesta. Toissijaisesti EEG:tä käytetään myös kooman, enkefalopatian ja aivokuoleman diagnosointiin. Aikaisemmin EEG:tä on käytetty myös ensisijaisena diagnostisena menetelmänä kasvainten, aivoverenkierron häiriöiden ja muiden alueittaisten aivosairauksien tunnistamiseen. Sen käyttö on sittemmin vähentynyt erityisesti uusien kuvantamismenetelmien, kuten magneettikuvauksen ja CT-kuvauksen kehittymisen myötä.
Normaalisti aivosähkökäyrän aaltomuodoilla on tarkoin määritellyt ominaispiirteet. Aaltojen muutosten perusteella voi diagnostisoida mahdollista aivotoiminnan häiriön luonnetta ja laajuutta.
Myös ADHD:n, migreenin ja muiden keskushermostopohjaisten häiriöiden tutkimus EEG:n ja siihen liittyvän hermopalautteen avulla on yleistymässä hiljalleen aivosähkökäyrien entistä monipuolisempien analysointimenetelmien ansiosta.lähde?
Katso myös
Lähteet
- Lyhenneluettelo, Kotus
- Niedermeyer, E. & da Silva, F.L. (2004). Electroencephalography: Basic Principles, Clinical Applications, and Related Fields. Lippincot Williams & Wilkins. ISBN 0781751268.