Aitokoit

Aitokoit eli varsinaiset koiperhoset (Tineidae) on kohtalaisen suuri pikkuperhosten heimo. Heimoon kuuluu noin 3 000 tunnettua lajia. Useimmat lajit ovat kooltaan melko pieniä. Heimon tunnetuimpiin lajeihin kuuluvat vaate- ja turkiskoi, jotka kykenevät hyödyntämään ravinnokseen ihmisen valmistamia vaate- ja tekstiilikuituja.[1]

Aitokoit
Turkiskoi (Tinea pellionella)
Turkiskoi (Tinea pellionella)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koimaiset Tineoidea
Heimo: Aitokoit Tineidae
Latreille, 1810
Alaheimot
  • Dryadaulinae
  • Erechthiinae
  • Euplocaminae
  • Hapsiferinae
  • Harmacloninae
  • Hieroxestinae
  • Jäkäläkoit Meessiinae
  • Kääpäkoit Scardiinae
  • Myrmecozelinae
  • Perissomasticinae
  • Setomorphinae
  • Sienikoit Nemapogoninae
  • Siloscinae
  • Stathmopolitinae
  • Teichobiinae
  • Tineinae
Katso myös

  Aitokoit Wikispeciesissä
  Aitokoit Commonsissa

Euroopassa aitokoilajeja tavataan 225 lajia, joista 54 tavataan Pohjoismaissa.[2]

Tuntomerkit

Koiperhoset ovat kapeasiipisiä perhosia, joiden siivet ovat suippokärkisiä ja ripsireunaisia. Lajit ovat usein yksivärisiä ja vaatimattoman näköisiä. Lepoasennossaan siivet ovat joko kattolaskuiset tai vaipan tavoin ruumiin ympäri kääriytyneet. Heimon yhdistävinä tuntomerkkeinä ovat tuntosarven tunnusomainen suomurivi, hyvin kehittynyt siipisuonisto sekä toukkien erikoistuminen elämään kasviravinnon sijasta kuolleella tai pilaantuneella orgaanisella aineksella, sienillä tai jäkälillä. Aikuiset perhoset kykenevät juoksemaan alustalla.[1]

Monien lajien levinneisyys on hyvin laaja ja lajeja liikkuu esimerkiksi hedelmäkuljetusten mukana pitkiäkin matkoja. Toukat rakentavat erittämästään seitistä ja ympäristönsä materiaaleista usein putkimaisen suojan, jota ne kuljettavat mukanaan.[2]

Turkiskoilla (Tinea pellionella) on täysikasvuisena metallinhohtoiset, vaalean kullanruskeat etusiivet, joissa on pieni, lähes musta täplä. Takasiivet ovat puolestaan kiiltävän kellanharmaat. Vaatekoi (Tineola bisselliella) on ulkonäöltään hyvin samankaltainen kuin turkiskoi, mutta sen etusiivistä puuttuu tumma täplä. Vaate- ja turkiskoin toukat syövät ravinnokseen erityisesti turkis- ja villavaatteiden sekä -kankaiden kuituja, joista ne myös kehräävät putkimaisen suojaverhon ihonsa peitteeksi.[3] Jotta toukat jaksaisivat kehrätä ympärilleen suojaputken, niiden on löydettävä runsaasti ravintoa heti munista kuoriuduttuaan. Toukat ovat myös hyvin valonarkoja, joten niiden parhaimpia kasvuympäristöjä ovat pimeät, suojaisat tilat, joissa on runsaasti syötävää kuitumateriaalia.

Eräs koiperhosten heimon erikoisimmista suvuista on Ceratophaga, johon kuuluvat lajit käyttävät ravinnokseen yksinomaan puhdasta keratiinia eli sarveisainetta, jota ne jyrsivät kuolleiden nisäkkäiden sarvista ja kilpikonnien kilvistä.[4]

Katso myös

Lähteet
  1. Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.222. ISBN 951-31-3317-6
  2. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 381
  3. Pieni tietosanakirja
  4. A Caterpillar that Eats Tortoise Shells

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.