Aitojokikorento

Naaras

Aitojokikorento edestäpäin

Aitojokikorento on ulkonäöltään muiden jokikorentolajien kaltainen. Takaruumis muistuttaa muodoltaan nuijaa, ja sen kärkipään jaokkeet ovat selkäpuolelta kokonaan mustat. Ruumiissa on mustan lisäksi keltaista kuviointia, joka haalistuu korennon vanhetessa. Molemmilla sukupuolilla perälisäkkeet ovat väriltään tummat ja jalat miltei täysin mustat. Koiraan perälisäkkeet osoittavat takaruumiin kärjestä vinosti poispäin toisistaan.[3]

Aitojokikorennon takaruumis on 30–38 mm pitkä ja takasiipi 28–34 mm pitkä.[3]

Suomessa aikuisia aitojokikorentoja tavataan toukokuun lopusta elokuun puoliväliin. Päälentoaika ajoittuu kesäkuun alkupuoliskolta heinäkuun puoleenväliin.[3]

Aitojokikorennon lentoaika alkaa aiemmin kuin muilla jokikorentolajeilla. Nuorena korennot voivat lentää kuoriutumispaikoiltaan monen kilometrin matkoja, ja niitä esiintyy soilla, teillä ja hakkuuaukeilla.[3]

Aitojokikorennon levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Siperiaan. Lajia tavataan melkein koko Euroopan alueella lukuun ottamatta sen uloimpia alueita. Aasian puolella aitojokikorentoa tavataan Uralille ja Iraniin ulottuvalla alueella. Suomessa laji elää jokseenkin harvinaisena maan eteläosissa. Lajin pohjoisimmat elinalueet ovat Keski-Suomen korkeudella. Kuoriutumispaikoillaan aitojokikorento saattaa olla paikoin tavallista runsaampi.[1][3]

Aitojokikorennolle tyypillistä elinympäristöä ovat erilaiset joet ja kookkaat purot, mutta se elää myös hapekkailla seisovilla vesillä, kuten tuulisilla järvillä.[1] Lajin asuttamat vesistöt ovat tavanomaisesti hitaammin virtaavia kuin muiden Suomessa tavattavien jokikorentojen. Korennon toukat voivat kuoriutua myös järvillä, jonne ne tulevat todennäköisesti salmesta tai tuuliselta ja kivikkoiselta rannalta.[3]

• Aitojokikorento Korentowikissä