Aison (mytologia)
Aison (m.kreik. Αἴσων, Aisōn, lat. Aeson) oli kreikkalaisessa mytologiassa Iolkoksen kuningas ja Tyron ja Kretheuksen poika. Hänellä oli veli Feres ja kaksi velipuolta Pelias ja Neleus.
Pelias himoitsi valtaa toivoen hallitsevansa valtakuntaa yli koko Thessalian. Hänen onnistui lopulta karkottamaan Neleus ja Feres maasta, ja Aisonin hän vangitsi tyrmään. Vankinaolonsa aikana Aison nai Alkimeden, jonka kanssa hän sai useita lapsia kuten Iasonin ja Promakhoksen. Alkimede lähetti poikansa Kheironin, viisaan kentaurin kasvatettavaksi siinä pelossa, että Pelias tappaisi tämän, joka puolestaan pelkäsi Aisonin jälkeläisen joskus syöksevän hänet vallasta. Pelias kysyikin neuvoa oraakkelilta, joka neuvoi häntä olemaan varuillaan yksisandaalisen miehen varalta.
Monia vuosia myöhemmin Pelias järjesti kisat isänsä ja merenjumala Poseidonin kunniaksi, ja Iason saapui Iolkokseen hävitettyään sitä ennen toisen sandaaleistaan jokeen auttaessaan vanhaksi eukoksi naamioitunutta Heraa joen yli. Kun Pelias kuuli kaupunkiin saapuneen miehen, jolla oli vain toinen sandaaleistaan, hän kysyi Iasonilta, mitä tämä tekisi, jos kohtaisi miehen, jonka tietäisi aiheuttavan oman tuhonsa. Iason vastasi, että hän lähettäisi sellaisen miehen noutamaan kultaista taljaa. Pelias otti neuvosta vaarin ja lähetti Iasonin noutamaan taljaa vakuuttuneena tämän epäonnistuvan.
Iasonin poissa ollessa Pelias kuuli huhun, jonka mukaan Iason ja argonautit olisivat tuhoutuneet, Pelias juotatti Aisonille härän verta tukehduttaakseen tämän ja murhasi Promakhoksen.[1]
Ovidiuksen mukaan Aison olisi selvinnyt vankeusajastaan, mutta kun Iason ja Medeia palasivat Iolkokseen, Aison ei tullutkaan heitä vastaan vaan odotteli kuolemaansa. Medeia valmisti uutteen, joka elvyttäisi Aisonin elämänhalun. Saatuaan sen valmiiksi hän viilsi kuninkaan kurkun auki, valutti veret ulos ja korvasi ne tekemällään uutteella. Aison huomasi herättyään olevansa jälleen nuoruuden voimissaan.[2]
Lähteet
- Diodoros Sisilialainen: Kirjasto iv.50.1 (engl. käännös)
- Ovidius: Muodonmuutoksia vii, 159-284 (engl. käännös)