Airisto

Airisto (ruots. Erstan) on laaja merialue Saaristomerellä. Se on noin 20 kilometriä pitkä merenselkä Turun saaristossa Naantalin, Paraisten ja Turun kaupunkien alueella. Syvimmillään Airisto on yli 90 metriä syvä.[1] Airiston eteläosat kuuluvat Airisto - Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.[2]

Airiston selkä Airiston lomakeskuksesta nähtynä
Airiston pohjoisosassa sijaitsevat Kaarnittan ja Vepsän saaret sekä yläreunassa suuri Satavan saari.

Airiston läpi kulkee tärkeä 15,3 metrin syvyinen Naantalin laivaväylä, jonka kautta laivat kulkevat muun muassa Naantalin satamaan ja Turun satamaan, sekä Pernon telakalle ja Turun Korjaustelakalle.[3] Airistolla järjestetään purjehduskilpailuja.

Airiston nimellä tunnetaan myös Stormälön saarella Paraisilla sijaitseva Airiston Sandviken loma-asuntokeskus ja venesatama. Paikalla pidettiin kesällä 2005 Suomen kuudennet loma-asuntomessut, johon tutustui noin 55 000 kävijää. Teemana oli erityisesti saunominen ja uudet tuulet loma-asumisessa.

Airiston ekologinen tila ja ruoppausmassojen aiheuttamat ympäristöongelmat

1900-luvun alussa viemäriverkostojen rakentamisen myötä alkoi näkyä Airiston rehevöitymiskehitys. Nykyään Airistoa leimaa eliölajiston köyhyys, paikoin rehevöitymisestä aiheutunut biomassan kasvu ja happikadon aiheuttamat elottomat syvänteet.[4] Airisto on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä ja kemialliselta tilaltaan hyvä.[5]

Airistolle on vuosikymmeniä läjitetty huomattavia määriä satamien ruoppausmassoja. Merialueelle tehtäviä läjityksiä on perusteltu taloudellisilla syillä. Airistolle tehdyt läjitykset ovat kuitenkin aiheuttaneet merialueen ekologisentilan heikkenemistä, koska läjitysmassojen mukana on tullut ravinteita ja ympäristömyrkkyjä, läjityksiä on tehty sopimattomiin paikkoihin ja lupaehtoja on noudatettu puutteellisesti. Turun yliopiston meriekologian tutkimuksissa havaittiin jo 1980-luvulla, että hienojakoisen aineksen hallinta virtaavassa vesiympäristössä on mahdotonta.[4]

Rannat ja matalikot kärsivät liejuuntumisesta joka edistää järviruokokasvustojen syntyä. Laajat järviruokoalueet puolestaan suosivat särkikalojen runsastumista toimien niiden suojaisina lisääntymispaikkoina. Airiston rehevöitymisestä ovat hyötyneet etenkin särki, pasuri ja lahna, jotka ovat runsaslukuisimpia kalalajeja. Laajemmassa mittakaavassa asiaan vaikuttaa etenkin Itämeren yleinen suolapitoisuuden väheneminen, mutta paikallisesti jätevesipäästöt ja meriläjitykset joissa ravinteikasta pohjasedimenttiä tuodaan Aurajokisuulta Airistolle. Ilmaston lämpeneminen nopeuttaa biologisia ilmiöitä ja laajat sinileväesiintymät lisääntyvät. Nopeakasvuiset ja pienikokoiset eliöt valtaavat alaa, joka tarkoittaa vesien samentumista, syvänteiden happikatoja ja pitkäikäisten suurikokoisten levien kuten rakkolevän vähentymistä. Sademäärien kasvu pohjoisella Itämerellä on lisännyt maalta tulevaa valuntaa ja ravinnekuormitusta.[4]

Tutkijat eivät pidä ekologisesti ja eettisesti kestävänä menettelynä ruoppausmassojen läjittämistä Airistolle ja sen syvänteisiin. Koska Airisto on matala merialue, on se herkkä lämpenemiselle. Syvänteet vaikuttavat koko vesistön lämpötalouteen. Airiston syvänteissä esiintyy useita lajeja, jotka esiintyvät pohjoisella Itämerellä vain syvänteissä johtuen lämpötila- ja suolapitoisuusolosuhteista. Kaloista syvänteitä käyttävät elinkierrossan muun muassa kuha ja lohikalat.[4]

Vesistöalueluokitukset

Airiston pääallas on tunnukseltaan 3_Lv_009 (vesimuodostuman yksilöivä VPD-tunnus) ja ympäristöhallinnon vesistöalueluokituksessa se kuuluu Pohjoinen Saaristomeri (95) -päävesistön, ja edelleen Turun rannikkoalue (95.11) -2. jakovaiheen vesistöalueen vesistön osa-alueeksi. Pääaltaan pinta-ala on noin 63 neliökilometriä.[5] Airiston pohjoisosa kuuluu merialueeseen Pohjois-Airisto–Kotkanaukko, joka on tunnukseltaan 3_Ls_012. Tämän osan pinta-ala on noin 44 neliökilometriä.[5]

Lähteet
  1. Merikarttasarja D: Turunmaansaaristo, Merenkulkulaitos 2005. ISBN 951-49-0425-7
  2. Airisto - Seili 27.12.2004. Ympäristöministeriö. Viitattu 19.5.2010.
  3. Utön - Naantalin väylän uusi kulkusyvyys käyttöön 1-2/2010. Liikennevirasto. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 19.5.2010.
  4. Hänninen, Jari; Rajasilta, Marjut & Vuorinen, Ilpo: Alio: Meriläjityksistä aiheutunut runsaasti ongelmia Airiston luonnolle. (kirjoittajat ovat Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen nykyisiä ja aikasempia tutkijoita) Turun Sanomat, 16.10.2018, 114. vsk, nro 287, s. 2. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X.
  5. Vesienhoito-tietojärjestelmä: Vesienhoito 2. suunnittelukausi – Vesimuodostumat Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. Valtion ympäristöhallinnon virastot. Viitattu 28.4.2019.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.