Ainur

Silmarillioniin sisältyvä luomiskertomus Ainulindalë alkaa seuraavasti (suomennos Kersti Juva):

»Oli Eru, Yksi, jonka nimi Ardassa oli Ilúvatar; ja ensin hän teki ainurin, se on Pyhät, jotka kasvoivat hänen ajatuksissaan, ja he olivat hänen luonaan ennen kuin mitään muuta oli tehty.»

Jokaiselle ainulle annettiin se osa Ilúvatarin mieltä josta hän oli tullut. Poikkeus oli Melkor, mahtavin ainu, jolla oli osuus kaikkien muiden lahjoista. Ilúvatar opetti heille musiikin taidetta, kunnes toi heidät yhteen tekemään Ainurin Soiton, suuren laulun, joka pohjautui Ilúvatarin antamiin sävelaiheisiin. Soiton pohjalta Ilúvatar loi näyn ja siitä syntyi oikea Maailma.

Ainurin Soiton kautta Ilúvatar loi näyn Maailmasta; hän näytti sen ainurille ja selitti heille suurimman osan sen luonnosta ja kohtalosta – jotta ainurilla olisi paljon tietoa Maailmasta. Sitten Ilúvatar teki maailmasta oikean. Melkor ja moni muu mahtava ainu halusi mennä sinne ja muuttaa sen sopivaksi Ilúvatarin Lapsien, (haltioiden ja ihmisten) tuloa varten.

Ardaan laskeutuivat viisitoista voimakkainta ainua. Neljästätoista suuresta ainusta tuli valar, tai Ardan Voimat. Viidestoista, Melkor, valitsi toisen tien ja hänestä tuli ensimmäinen Musta Ruhtinas. Moni heikompi ainu auttoi valaria ja heistä tuli maiar. Ne ainur, jotka menivät Maailmaan sen alussa, eivät pääsisi sieltä enää pois, kunnes se tuhoutuu.

Kun moni ainu meni Maailmaan, heidän mukanaan tuli maia Melian. Ainoana ainuna hän nai yhden Ilúvatarin Lapsista, Doriathin kuninkaan Elu Thingolin. Heidän perillisissään virtasi siis osittain ainurin veri, ja se jatkui ja jatkui läpi monen sukupolven, ja Sormuksen Sodassakin se oli mukana. Elrond oli Melianin lapsen lapsen lapsenlapsi, ja myös Aragorn oli hänen perillisensä Elrosin kautta ja monen monen sukupolven läpi.