Aino-Kaisa Pekonen

Aino-Kaisa Ilona Pekonen (o.s. Hirviniemi, s. 24. tammikuuta 1979 Riihimäki) on suomalainen Vasemmistoliittoa edustava poliitikko. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011. Vuosina 2019–2021 hän oli sosiaali- ja terveysministeri. Hän on myös toiminut puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2015–2019. Pekonen on ollut Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2004.[1]

Aino-Kaisa Pekonen
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Sosiaali- ja terveysministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–29.6.2021
Edeltäjä Pirkko Mattila
Seuraaja Hanna Sarkkinen
Kansanedustaja
20.4.2011–
Vaalipiiri Häme
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1979
Riihimäki
Puoliso Henri Mikael Pekonen ( 2003)
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus Lähihoitaja (2000)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elämä ja ura

Pekonen valmistui lähihoitajaksi Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksesta vuonna 2000. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli muun muassa myyjänä, lähihoitajana ja asumisohjaajana.[1] Pekonen on lähtöisin poliittisesti aktiivisesta perheestä ja hänen vanhempansa, Rauli ja Erja Hirviniemi, edustavat edelleen Riihimäen kaupunginvaltuustossa vasemmistoliittoa.[2] Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin vasemmistoliiton ehdokkaana Riihimäen kaupunginvaltuustoon ensimmäisellä yrittämällä.[2] Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin kaupunginvaltuustoon Riihimäen toiseksi suurimmalla äänimäärällä (544 ääntä).[3] Hän säilytti paikkansa myös vuoden 2012 vaaleissa.[4]

Pekonen oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa muttei tullut valituksi. Hän sai 1 522 ääntä. Vaalien jälkeen hänet valittiin puoluekokouksessa vasemmistoliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi.[5] Vuonna 2009 Pekonen oli ehdolla eurovaaleissa,[6] mutta vasemmistoliitto ei saanut yhtään jäsentä Euroopan parlamenttiin.

Eduskuntavaaleissa 2011 Pekonen valittiin eduskuntaan Hämeen vaalipiiristä. Hän sai 4 010 ääntä.[7] 8. kesäkuuta 2013 hänet valittiin vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[8] Pekonen valittiin toiselle kansanedustajakaudelle vuoden 2015 vaaleissa 5 487 äänellä. Vaalien jälkeen hänet valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[9] Tammikuussa 2016 Pekonen ilmoitti asettuvansa ehdolle vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesäkuun 2016 puoluekokouksessa.[10] Pekonen tuli jäsenäänestyksessä vasemmiston puheenjohtajasta toiseksi Li Anderssonin tullessa valituksi. Pekonen sai viimeisellä äänestyskierroksella 31,4 prosenttia äänistä.[11]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Pekonen sai lähes 7 000 ääntä ja uusi edustajanpaikkansa[12]. Hallitusta muodostettaessa hänet nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi. Vasemmistoliitto jakoi ministerinsalkun kahteen kahden vuoden kauteen, joista ensimmäisen hoiti Pekonen. Hänen jälkeensä toiselle kahden vuoden kaudelle nimettiin vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen[13].

Pekosen ministerikauden alkua leimasi koronaviruspandemia. Hänen johtamansa sosiaali- ja terveysministeriö sai huhtikuussa 2020 kritiikkiä, kun Suomi ei muiden Euroopan valtioiden tapaan liittynyt suojavarusteiden hankintaan EU:n yhteishankintamekanismin kautta. Samoihin aikoihin selvisi, että Huoltovarmuuskeskuksen hengityssuojaimet olivat vanhentuneita. Suomella on ollut mahdollisuus liittyä sopimukseen missä tahansa vaiheessa kesän 2014 jälkeen, kunhan asia olisi kansallisesti päätetty.[14][15][16]

Pekonen on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan (2015–) ja lakivaliokunnan (2011–2015) jäsen sekä Kelan valtuutettu (2011–2015). Pekonen on toiminut myös Alko Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä, Riihimäen kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajana, HIV-säätiön puheenjohtajana ja Tradekan edustajiston jäsenä. Hän on kuulunut myös VR:n hallintoneuvostoon ja JHL:n edustajistoon.[1] Pekonen on ollut Hämeen maakuntavaltuuston jäsen.[17] Tällä hetkellä Pekonen on Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen. Muista luottamustehtävistään hän luopui tultuaan nimitetyksi ministerin tehtävään.

Pekonen on profiloitunut erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijana.[18]

Yksityiselämä

Aino-Kaisa Pekonen on ollut vuodesta 2003 naimisissa Henri Pekosen kanssa, ja heillä on kolme poikaa, Toivo, Väinö ja Unto.[1][19] Näyttelijä Aku Hirviniemi on Pekosen veli.[20]

Vaalimenestys

Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2004 Riihimäki 126 valittiin [21]
2008 Riihimäki 544 valittiin [21]
2012 Riihimäki 467 valittiin [21]
2017 Riihimäki 710 valittiin [22]
2021 Riihimäki 286 Valittiin [23]
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2007 Häme 1 524 ei valittu [21]
2011 Häme 4 010 valittiin [21]
2015 Häme 5 487 valittiin [24]
2019 Häme 6 872 valittiin [25]
   
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 2 799 ei valittu [21]

Lähteet

  1. Aino-Kaisa Pekonen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Hietaneva, Panu: Ja tyttärestä tuli poliitikko (Arkistoitu sivu) HS.fi. 30.4.2010. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 19.1.2016.
  3. Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Riihimäki Vaalit.fi. 17.11.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  4. Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Riihimäki Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  5. Paavo Arhinmäki ja Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton varapuheenjohtajiksi Vasemmisto.fi. 17.6.2007. Viitattu 22.4.2014.
  6. Aino-Kaisa Pekonen Eurovaalit 2009 -tulospalvelu. Yle. Viitattu 1.4.2016.
  7. Eduskuntavaalit 17.4.2011, valitut ehdokkaat, Hämeen vaalipiiri Tulospalvelu.vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  8. Pekonen Vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi TS.fi. 8.6.2013. Viitattu 8.6.2013.
  9. Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Iltasanomat.fi. 23.4.2015. Viitattu 1.4.2016.
  10. Nieminen, Martta: Aino-Kaisa Pekonen pyrkii vasemmistoliiton puheenjohtajaksi HS.fi. 19.1.2016. Viitattu 19.1.2016.
  11. Li Andersson nousee vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Kansan Uutiset. 6.6.2016. Viitattu 2.2.2019.
  12. Pekonen iloitsee tuloksesta – Neljän vuoden takainen pettymys ei toistunut Hämeen Sanomat. 14.4.2019. Viitattu 9.3.2020.
  13. Pekonen ja Sarkkinen jakavat vasemmistoliiton toisen salkun Kansan Uutiset. 5.6.2019. Viitattu 9.3.2020.
  14. STM viivytteli Suomen ulos EU:n jättimäisistä suoja­varuste­hankinnoista – Suomi katsoo ainoana EU-maana vierestä muiden keskitettyjä kauppoja Iltasanomat.fi. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  15. Näin Suomi päätyi maksamaan 4,9 miljoonaa euroa ulosotossa olevalle pikavippiyrittäjälle – HVK: ”Kyseessä oli sarja epäonnekkaita valintoja” Iltasanomat.fi. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  16. Uhkaava suojavarustepula poikii luovia ratkaisuja – Husin lääkäri kertoo podcastissa kokemuksia ensimmäisten koronapotilaiden hoidosta mediuutiset.fi. 27.3.2020. Viitattu 18.4.2020.
  17. Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 23.4.2014.
  18. Hara, Jyrki: Vasemmiston valinta: Arkipolitiikan osaaja, nouseva älykkö vai juureva duunari? Yle Uutiset. 19.3.2016. Viitattu 1.4.2016.
  19. Eeva, Joulukuu 2016, s. 15.
  20. Hirvasnoro, Kai: Marja Tyrnin juurilla Kansan Uutiset. 19.3.2010. Viitattu 1.4.2016.
  21. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 29.6.2016.
  22. Riihimäki - Kuntavaalit 2017 - Vaalien tulospalvelu | Yle Vaalien tulospalvelu. Viitattu 15.4.2019.
  23. Helsingin Sanomat – Kuntavaalit 2021 HS Vaalikone. Viitattu 17.6.2021.
  24. Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 29.6.2016.
  25. Duunitori: Eduskuntavaalien 2019 tulos - Duunitori - #duunivaalit Duunitori.fi. Viitattu 15.4.2019.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.