Ainesjärvi

Järven pituus on 1,6 kilometriä, leveys 900 metriä ja sen pinta-ala on 86 hehtaaria. Se sijaitsee Aurejärven eteläosan kaakkoispuolella seututien 332 pohjoispuolella. Järven ympäristön maasto on järvien rikkomaa kangasmetsää. Järvessä on iso saari nimeltään Vähäsaari sekä pieni luoto Isosaaren niemen länsipuolella. Isosaari on maatunut niemeksi, koska vedenpintaa on aikoinaan alentunut. Järven syvänteessä on 24 metriä syvää ja se sijaitsee Isosaaren niemen pohjoispuolella.[2][1]

Järveen laskee kahdeksan metsäojaa eteläisiltä pieniltä soilta. Lännestä laskee pieni oja Valkeajärven suunnalta, joka kuuluu Pitkäjärven valuma-alueeseen. Etelästä tulee kaksi ojaa, jotka ovat Ahvenlammin ja Vähä Kivijärven laskuojat. Koska valuma-alue on vain 8 km², vaihtuu vesi järvessä hitaasti. Veden laskennallinen viipymä on keskimäärin 1 060 vuorokautta eli melkein kolme vuotta.[3] Järven oma laskuoja on 150 metriä pitkä ja se laskee Aurejärveen. Rantaviivan pituus on 5,9 kilometriä. Itärantojen rinteet ovat osa Linnanharjua, joka kuuluu samaan harjujaksoon kuin Seitsemisharju. Rannoille tai niiden läheisyyteen on rakennettu lähes 50 vapaa-ajan asuntoa ja ympäristössä sijaitsee kolme maatilaa. Niille johtaa tiet yhdystieltä 14272 tai seututieltä 332. Pari kilometriä etelään sijaitsee Seitsemisen kansallispuisto.[2][1]

Järven valuma-alue on suovaltaista metsämaata. Valuma-alueen eteläosa sijoittuu Seitsemisen kansallispuiston alueelle, missä suot ovat pääsääntöisesti ojittamatta. Järven vesi on kirkasta, ruskean väristä ja samalla runsashumuksista. Humuspitoisuus on voimistunut vuosien varrella ajan ja syynä pidetään yleisesti metsä- ja suo-ojituksen vaikutuksia. Länsi-Aureen kylän ympäristössä on valuma-alueella myös peltoa. Järven vedenlaatua rasittaa myös vapaa-ajan asuntojen tuoma hajakuormitus.

Ainesjärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1977, 1981, 1990, 1993, 2000 ja 2013. Ainesjärven veden happamuudentaso ei ole laskenut kovin alhaiseksi ja sitä voidaan luonnehtia lähinnä hapahkoksi järveksi. Humuksen runsaan määrän vuoksi puskurikyky happamoitumista vastaan on ainaostaa välttävä tai heikko. Tämän vuoksi sadevesien vaikutus järven pH-arvoihin ovat suuret. Järven fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet alhaisesta aina lievästi rehevöityneeseen tasoon. Typpipitoisuus on pysytellyt lähellä luonnon normaalitasoa, mutta hetkittäin se on sen ylittänytkin. Järven rehevyyden tasossa on pitkällä aikavälillä lievä nouseva trendi. Happitilanne on vaihdellut erinomaisesta tyydyttävään. Kesällä 1977 happitilanne oli erinomainen, vaikka tutkimuksessa huomattiin järvessä lämpötilan muodostama kerrostuneisuus. Samoina vuosina oli järvessä happea koko talven, vaikka alusveteen jäi happea vähemmän. Mitään suurta happivajetta ei siis esiintynyt. Vuonna 2013 oli happitilanne talvella heikoin kaikista tutkimusvuosista. Silloin oli happi kulunut pohjan läheltä vähiin, vaikka aivan hapettomaksi ei syvin vesikerros muodostunut. Huolestuttavaa kuitenkin oli, että sedimentissä oli käynnistynyt ravinteiden takaisin liukeneminen ja sisäinen kuormitus oli siten käynnistynyt. Pohjan lähellä vesi oli sameaa ja sen rautapitoisuudet, mangaanipitoisuudet ja muut ravinnepitoisuudet olivat kohonneet. Ainesjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi.[3]

Ainesjärven pohjoisrannalla sijaitsee kivikautinen asuinpaikka, josta on löytynyt kivestä valmistettu kourutaltta (Kansallismuseossa luetelonumerolla KM 9893). Asuinpaikka on rajattu 160 metrin korkeuskäyrän yläpuolelle. Kivikauden asuinpaikat olivat yleisen käsityksen mukaan aivan vesirajassa ja silloin Ainesjärven vedenpinta on saattanut olla jopa 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Tämä on noin neljä metriä nykyistä vedenkorkeutta korkeammalla. Jos näin on ollut, oli Ainesjärvi silloin Aurejärven lahti ja asuinpaikka sijaitsi niemen kannaksella.[4]

• Suomilammi, Sami: Aurejärvi, Ainesjärvi, Youtube, viitattu 5.4.2016