Ainaži
Ainaži (vir. Heinaste) on kaupunki Latvian pohjoisosassa Vidzemen historiallisella alueella lähellä Viron rajaa. Nykyisin kaupungin alue on osa Salacgrīvan kuntaa. Pääosa asukkaista on latvialaisia, mutta kaupungissa on historiallisesti ollut myös virolaisia, jotka muodostavat nykyisin kuitenkin vain noin 2% väestöstä[2].
Ainaži | |
---|---|
Ainažin pohjoislaituria. |
|
lippu |
vaakuna |
Ainaži |
|
Valtio | Latvia |
Kunta | Salacgrīvan kunta |
Varhaisin maininta | 1564 |
Kaupungin oikeudet | 1926 |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 143 km² |
Väkiluku | 835 (2 016)[1] |
– Väestötiheys | 12 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC+2 |
– Kesäaika | UTC+3 |
Historia
Nykyisen kaupungin kohdalla on sijainnut liiviläinen kalastuskylä Ainagi, josta kaupungin nykyinen nimi mahdollisesti juontuu. Ainaži nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1564.[3] Ainaži säilyi pienenä kylänä eri moisioiden alaisuudessa, kunnes se alkoi kasvaa 1850-luvun puolivälissä sataman myötä. Vuonna 1896 Ainažiin rakennettiin Latvian vanhin edelleen käytössä oleva säähavaintoasema. Nykyisin aseman tietoja käytetään koko Eurooppaa koskevien sääennustusten laadinnassa.[4]
Viron ja Latvian itsenäistyttyä maat kiistelivät rajoistaan ja yksi kiistan kohteista oli Ainaži, eli viroksi Heinaste. Tilanne kärjistyi miltei maiden välisen yhteenoton partaalle. Rajakiistan ratkaisi lopulta brittiläisen eversti Stephen Tallentsin johtama virolais-latvialainen komissio, jonka päätöksen perusteella heinäkuussa 1920 Ainaži jäi Latvian puolelle.[5] Ainaži sai kaupungin oikeudet vuonna 1926.
Ystävyyskaupungit
- Häädemeeste
- Miežiškiai
- Cēsis
Lähteet
- «Latvijas iedzīvotāju skaits pašvaldībās pagastu dalījumā» (Arkistoitu – Internet Archive)
- Iedzīvotāji Noenkurojies Ainažos. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 18.7.2010. (latviaksi)
- Pilsētas vēsture Noenkurojies Ainažos. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 18.7.2010. (latviaksi)
- Ainaži Limbažu novads. Arkistoitu 2.6.2010. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
- Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.