Aimo Lahti

Lahti syntyi Evert Wilhelminpoika Lahden ja Ida Sofia Kallentytär Viitasen vanhimmaksi pojaksi viiden veljeksen perheeseen.[2] Aimo Lahdelle koulunkäynti ei maistunut ja hän vihasi koulua. Hän kävi vain kansakoulun, joka kesti tuolloin kuusi vuotta. Päättötodistuksen hän sai koulusta keväällä 1909. Koulun lopetettuaan hän meni Viialan lasitehtaalle töihin 13-vuotiaana. Lasitehtaalla Lahti oli kuusi vuotta, ja hän oli opissa kaikki lasinpuhalluksen työvaiheet vormupojasta lasinpuhaltajaan. Ensimmäisen aseensa, Berdan-kiväärin hän hankki viiden markan palkkarahoillaan 14-vuotiaana. Lahti oli hyvin kiinnostunut aseen tekniikasta ja kävi usein paikallisen aseseppä Juho Säterin luona tutkimassa asetta tarkemmin ja opettelemassa oman ja muiden aseiden rakennetta ja kokoamista. Hän totesi myöhemmin, että rakasti enemmän koneita ja aseita kuin lasimassaa ja sen mahdollisuuksia.[2][3]

Ennen varusmiespalvelusta hän lopetti lasitehtaalla ja aloitti marraskuussa 1915 työt Riihimäellä VR:n liikenneosastolla jarrumiehenä. Hän ehti myös ennen kutsuntoja olla kesän 1918 töissä Viialassa T. K. Järvelän sähkölaitoksella.

Asepalveluksensa hän suoritti 1918–1919 Keski-Suomen rykmentissä. Kiinnostus aseisiin johti siihen, että hän kävi armeijassa aliupseerikurssin erikoisalanaan aseiden rakenne ja valmistus.[2][3] Lahden ollessa armeijassa hänen rykmenttinsä siirrettiin Hämeenlinnaan, missä Lahti tapasi tulevan vaimonsa Ida Dagmar Lassilan (s. 1.12.1890). Pariskunta meni kihloihin Tampereella ja heidät vihittiin kotona Viialassa lokakuussa 1919. Naimisiin menon jälkeen he muuttivat Riihimäen lasitehtaan lähelle puutaloon, jossa heillä oli huone ja keittiö. Perheeseen syntyi poika tammikuun 17. päivänä 1921, hän sai kasteessa nimen Olavi Johannes.[2]

Armeijan jälkeen Lahden ollessa töissä Valtionrautateillä asemamiesten esimiehenä hän toimi myös Riihimäen suojeluskunnan asemestarina. Kesällä 1921 Aimo Lahti nimitettiin Keski-Suomen rykmentin asemestariksi, ja myöhemmin hän sai siirron Kouvolaan. Siirto oli tiedossa jo alun perin ja sen vuoksi vaimo Ida muutti heidän poikansa kanssa väliaikaisesti asumaan mummolaan Viialaan. Kouvolan asepajalla Lahden tehtävänsä oli aseiden korjaus, ja samalla hän teki pieniä keksintöjä.[2] Hän oli tutustunut saksalaiseen Bergman M18 -konepistooliin, josta alkoi suunnitella parempaa versiota, koska siihen tuli helposti syöttöhäiriö.[4] Viialalaisen maaseppä Salmisen kanssa hän lomallaan valmisti aseen prototyypin. Prototyyppi oli pienoismalli, joka kuitenkin osoitti aseen toimivuuden ja toimi 7,65 mm pistoolinpatruunoilla.[4] Aseen jatkokehittelyyn hän lainasi rahaa muun muassa viialalaiselta tehtailija Kalle Taavetti Järvelältä.[2]

Vuonna 1929 toukokuussa hänet komennettiin Jyväskylään Valtion Kivääritehtaalle aloittamaan pikakiväärin valmistamista.[2] Vuoden 1932 lopulla puolustusministeriö nimitti hänet kevyiden aseiden asekonstruktööriksi,[2][1] joksi siihen aikaan nimitettiin asesuunnittelijaa. Yhdessä kolmen upseerin, Yrjö Koskisen, Viljo Korpelan ja Leo Boijer-Spoofin (myöhemmin Poijärvi) kanssa hän perusti Konepistooliosakeyhtiön, jonka nimissä valmistettiin malliase tulevasta Suomi-konepistoolista. Koska heillä kellään ei ollut paljon rahaa, he suostuttelivat viialalaisen tehtailijan T. K. Järvelän ja Leo Boijer-Spoofin isän tukemaan heitä lainaamalla tarvittavat rahat.[4] Lahti tarjosi puolustusministeriölle mahdollisuutta valmistaa asetta, mutta puolustusministeriö epäröi, koska se ei voinut rahoittaa valmistusta tai ostaa sellaista, mitä ei ollut vielä edes valmistettu. Lahti sitten myi yksinoikeuden valmistamiseen Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus osakeyhtiölle 65 000 mk:lla + 5 % rojaltilla.[4] Yhtiön nimeksi tuli myöhemmin Oy Tikkakoski Ab.[2] Yhtiö valmisti myös Tikka-ompelukoneita.[5]

Tikkakoski oli tunnettu aseistaan ja sen Suomi-konepistooli oli hyvin tunnettu; sitä pidettiin aikoinaan yhtenä maailman parhaimmista konetuliaseista[6] ja se oli merkittävä ase Suomen armeijalle sen taisteluissa talvi- ja jatkosodassa. Suomi-konepistooleita oli kesään 1944 mennessä valmistettu Suomen armeijalle lähes 53 000. Vuosien 1931 ja 1953 välisenä aikana sitä valmistettiin yli 80 000 kappaletta. Suurin sarjanumero on kirjojen mukaan 81 500, mutta niitä löytyy sarjanumeroilla, jotka ovat yli 100 000. Tämä johtuu siitä, että Puolustusvoimat kasasi varikkotyönä Tikkakosken osista Suomi-konepistooleita, koska he olivat huolissaan, saako Tikkakoski tehtyä niitä tarpeeksi. Näissä aseissa numerointi aloitettiin 100 000:sta, jotta Tikkakosken ja asevarikoiden kasaamien aseiden numerointi ei menisi päällekkäin.[7]

Aimo Lahti oli aikalaistensa mukaan lahjakas, ahkera, sitkeä ja määrätietoinen. Täysin erilaisen työkokemuksen ja vähäisen koulutustaustansa vuoksi hänellä oli huono itsetunto, joka näkyi äkkipikaisuutena, ristiriitaisena käytöksenä ja joskus hankalana persoonallisuutena. Hänestä kehittyi kuitenkin monipuolinen ja tuottelias asesuunnittelija, joka vaikutti paljon kotimaansa puolustuskykyyn. Amerikkalaiset asevalmistajat tarjosivat marraskuussa 1932 kolmen miljoonan markan sekkiä siitä, jos Lahti siirtyisi Yhdysvaltoihin työskentelemään heille. Lahti kuitenkin hyväksyi mieluummin Suomen hallituksen vastatarjouksen, joka takasi toimeentulon hänen perheelleen ja osoitti arvostuksen Aimo Lahdelle, vaikkei tarjous ollutkaan yhtä suuri.[2]

Työnsä puolesta valtion asesuunnittelijana hän joutui matkustelemaan useisiin Euroopan maihin. Näillä matkoilla lisääntyi alkoholin käyttö, mistä seurasi alkoholi- ja rahaongelmia. Mannerheim tiesi tilanteesta, mutta oli kenraali Rudolf Waldenille todennut: Kyllä hän asiansa hoitaa, ei se meille kuulu, jos hän juo,[3] kun Walden valitti Lahden juopottelusta. Aimo Lahti olikin sanonut, että hän taitaa olla ainoa ihminen, jolla on Mannerheimin lupa juoda.[2]

Lahti suunnitteli uransa aikana kaiken kaikkiaan noin 60 erilaista asetta, joissa oli erilaisia asetyyppejä, kivääreitä, pistooleita, konekiväärejä ja tykkejä.[3]

Välirauhan aikaan syksyllä 1944 liittoutuneiden valvontakomissio lopetti Aimo Lahden työt Puolustusvoimien aseiden kehittäjänä. Vuodesta 1947 alkaen hän alkoi saada kenraalimajurin palkan mukaista eläkettä. Eläkepäivillään hän perusti Jyväskylässä pajan, jossa valmistettiin putkikone Salaputki Oy:lle, lihapullakone Karjakunnalle ja sähköuunit Teijon tehtaille. Jyväskylässä perhe asui aluksi Kansakoulukadulla. Perheen poika Olavi kiinnostui varhain taistelulentäjän ammatista, mutta menehtyi lentäjänä vuonna 1944 Utin lentokentällä epäonnistuneen nousun takia.[3] Vanhemmat, varsinkaan äiti, eivät tästä koskaan toipuneet. Heidät on haudattu Jyväskylään Seppälänkankaan hautausmaalle (nykyisin Lahjaharjun hautausmaa).[9][10] Vuonna 1997 Aimo Lahden muistoksi paljastettiin Eero Kökön suunnittelema muistokivi Viialassa.[2][11]

• Suomi-konepistooli Yle - Elävä arkisto. Viitattu 14.12.2017.
• Ahokas, Liisa: Suomi-konepistooli teki Viialassa syntyneestä Aimo Lahdesta maailmankuulun. Akaan Seutu, 12.7.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2017.
• Jyri Ylönen: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone" : Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.12.2017).
• Pekka Suuronen: Aimo Lahden asekeksinnöt. Erä, 21.6.2013. Otavamedia Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.12.2017.

• Lahti, Aimo / Haastatellut ja koonnut Maire Vaajakallio: Asesuunnittelijana Suomessa. Jyväskylä: Gummerus, 1970.
• Hyytinen, Timo: Suomi-konepistoolin tarina : näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Jyväskylä : Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3.
• Palokangas, Markku, täydentänyt, ajanmukaistanut ja toimittanut Maire Vaajakallion tekemien haastattelujen pohjalta: Aimo Lahti, asesuunnittelun suuri suomalainen. Oulu : Ase-lehti, 2000. ISBN 952-91-2548-8.

• Timo Hyytinen: Tikkakosken aseet 1918-1990. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2011. ISBN 978-952-5687-14-9.
• Maanpuolustajien kertomuksia - Aimo Lahti - merkittävin asesuunnittelijamme (Arkistoitu – Internet Archive)
• Yle - Uutiset: Puolustusvoimien hätä talvisodassa näkyy yhä Suomi-konepistoolin kyljessä
• Konepistooli Suomi (Pienpainatteet - Digitoidut aineistot - Kansalliskirjasto) digi.kansalliskirjasto.fi. 1930. Jyväskylä. Viitattu 14.12.2017.
• Lauri Harviala: (Suomenarmeijan käyttämat aseet 1918–1945) Kansa taisteli, 1975, nro 5. Kansa taisteli – miehet kertovat (pdf). Viitattu 14.12.2017.
• Erjola, Risto: Asetuotanto Suomessa toisen maailmansodan aikana (pdf) journal.fi. Viitattu 14.12.2017.
• Mies, jota suurvallatkin havittelevat, Suomen Kuvalehti, 06.03.1937, nro 10, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot