Aimaqit
Aimaqit tai čahar aimaqit ovat nykyisin persiaa puhuva etninen ryhmä Afganistanissa. He asuvat pääasiassa Afganistanin luoteisosassa[1] ja muodostavat noin viisi prosenttia koko maan väestöstä.[2] Uskonnoltaan aimaqit ovat sunnalaisia muslimeja, ja he ovat paimentolaisia tai puolipaimentolaisia.
Aimaqit | ||||
---|---|---|---|---|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
Kielet | persia | |||
Uskonnot | sunnalainen islam |
Historia
Aimaqien taustasta kertovat historialliset lähteet ovat usein sekavia ja ristiriitaisia. Aimaqit puhuvat nykyisin persiaa mutta ovat aiemmin ehkä puhuneet jotain muuta kieltä. Vuonna 1836 joiltakin tuolloin brittien alaisuudessa työskennelleiltä rajakiviä pystyttämässä olleilta aimaqeilta kirjattiin ylös sanastoa, jonka on tulkittu juontuvan mongolista. Samaan tapaan mongolitaustaista sanastoa on esimerkiksi hazaroilla.[2] Nimi aimaq itsessään viittaa mongolin kielessä heimoon ja čahar aimaqit viittaa puolestaan neljään heimoon, joista aimaqien joskus katsotaan muodostuvan.[1] Sanasto voi kertoa aimaqien mongolitaustasta, tai vaihtoehtoisesti he ovat olleet alun perin turkkilainen kansa, joka on omaksunut mongoliaineksia kieleensä.[2]
Aimaqit tulivat tunnetuiksi sotureina ja 1880-luvulla. Heratin emiiri käytti aimaqeja turvaamaan alueensa pohjoisosia turkmeeneja ja venäläisiä vastaan. Myöhemmin he liittoutuivat venäläisten kanssa ja kärsivät afgaaniemiiri 'Abd al-Rahman Khanin kostotoimista. Aimaqit sotivat afgaanihallintoa vastaan myös vuonna 1929, kun tadžikkitaustainen kapinapäällikkö Habib Allah Kalakani valtasi maan pääkaupungin. Edellisen kerran tavoin aimaqit kärsivät kostotoimista, kun afgaanit pääsivät takaisin Kabulin valtaistuimelle. Aimaqit ovat asettuneet afgaaneja vastaan suhtautuen myötämielisemmin esimerkiksi Pohjoisen liittoon kuin paštujen eli afgaanien hallitsemaan Talibaniin.[1]
Kulttuuri
Aimaqit ovat uskonnoltaan sunnalaisia muslimeja.[2] Sunnalaisuus on yksi merkittävä ero verrattuna hazaroihin, jotka harjoittavat pääasiassa šiialaisuutta. Elinkeinonaan aimaqit harjoittavat paimentolaisuutta tai puolipaimentolaisuutta. Aimaqien kasvattamiin kotieläimiin kuuluvat karja, lampaat ja vuohet. Karjaa paimennetaan hevosten selästä ja aimaqien perinteiset teltta-asumukset muistuttavat jurttia. Teltat tehdään villahuovasta, ja niiden pystyttäminen ja purkaminen on nopeaa. Nykyisin osa aimaqeista on myös muuttanut lähialueen suurempiin kaupunkeihin, kuten Heratiin tai Chaghcharaniin.[1]
Lähteet
- Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, s. 32–33. Facts On File, 2009. ISBN 0-8160-7109-8. (englanniksi)
- Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 26. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.