Aili Nurminen

Porilaisen vaatturin Juho Frans Nurmisen perheeseen syntynyt Aili Nurminen kirjoitti ylioppilaaksi Porin tyttölyseosta vuonna 1918 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1927.[1] Myöhemmin maisterin tutkinnon suorittanut Nurminen työskenteli Ilmatieteellisellä keskuslaitoksella virkaatekevänä apulaisena, kunnes hänet valittiin joulukuussa 1936 Malmin lentokentälle perustetun erityisen lentosääaseman hoitajaksi lentometeorologin virkaan.[3] Uutta lentosääpalvelua tarvittiin muun muassa Malmin lentokentän myötä alkaneen yölentotoiminnan vaatimia entistä tarkempia sääennustuksia varten.[4]

Nurminen ryhtyi tehtävässään aktiivisesti kehittämään vasta alkuvaiheessa ollutta suomalaista ilmailumeteorologiaa.[4] Hän oli jo aikaisemmin vuonna 1936 vieraillut opintomatkalla Ruotsissa ja Saksassa, joista saatuja oppeja Ilmatieteellisen keskuslaitoksen lisäksi hän sovelsi käytäntöön myös ilmavoimat.[1] Saksasta Malmille hankittiin uudet havaintolaitteet, joiden käyttäjäksi Nurminen opetteli aikaisemmin täysin miesten hallitsemassa maailmassa.[4] Vuonna 1938 hänestä tuli Suomen ensimmäinen päälentometeorologi. Nurmisen ansiosta Suomen lentosääasemilla otettiin käyttöön kaukokirjoittimet jo vuonna 1939, Posti- ja lennätinlaitos avasi oman kaukokirjoitinliikenteensä vasta sodan jälkeen 1946.[1]

Talvisodan aikana Nurminen toimi Vaasan lentoaseman meteorologina ja jatkosodan aikana 1941–1942 Porin lentoasemalla, jossa tuolloin oli suuri saksalaisten tukikohta. Nurmista pidettiin niin taitavana, että esimerkiksi Tukholmasta otettiin huonolla säällä häneen yhteyttä ja kysyttiin, voiko lentokoneet lähettää kohti Suomea.[5] Nurmisen väitöskirjan aiheena olivat Suomen sumuolot (”Some aspects of fog with special reference to South Finland”).[6] Väitöskirjansa lisäksi Nurminen julkaisi yli 30 tieteellistä tutkimusta.[1]

Vuonna 1959 Suomen liike- ja virkanaisten liitto valitsi hänet vuoden naiseksi. Aili Nurminen kuoli 76-vuotiaana lomamatkalla Barcelonassa. Hänen mukaansa on nimetty Suomen Kulttuurirahaston alainen rahasto, jonka tehtävänä on tukea naistutkijoiden väitöskirjatyötä fysiikan ja meteorologian aloilla.[1]

• Die Windverhältnisse in den SW-Schären von Finnland und auf dem Ålandsmeer, Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki, 1939.
• Porin lentoaseman tuuliolot sekä näkyväisyys ja sumu, teoksessa Satakunta – Kotiseutututkimuksia XIII, Satakuntalainen Osakunta, Vammala, 1946.
• A study of fog: with special reference to Southern Finland, Helsingin yliopisto, Helsinki, 1950.
• Some aspects of fog with special reference to South Finland, Helsingin yliopisto, Helsinki, 1955.