Aili Nenola

Aili Annikki Nenola (vuosina 1966–1988 Nenola-Kallio; s. 27. lokakuuta 1942 Haukipudas) on suomalainen professori emerita, folkloristiikan tutkija, monitieteisen ja kriittisen naistutkimuksen uranuurtaja ja Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani 2004–2006.[1]

Aili Nenola aloitti yliopisto-opintonsa Turun yliopistossa 1962 suomen kielen oppiaineessa, jonne hän laati kandidaatin työn 1971. Nenola väitteli 1982 kansanrunoudentutkimuksen ja uskontotieteen oppiaineeseen inkeriläisiä itkuvirsiä käsittelevällä tutkimuksellaan Studies in Ingrian Laments.[2]

Aili Nenola työskenteli yliopistourallaan Turun, Helsingin ja Oulun yliopistossa sekä Suomen akatemiassa. Nenola toimi uransa aikana tutkijana, professorina, tutkimushankkeen johtajana ja dekaanina. Eläkkeelle Aili Nenola siirtyi 2007 Helsingin yliopistosta humanistisen tiedekunnan dekaanikauden ja Kristiina-instituutin naistutkimuksen määräaikaisen professuurin päätyttyä.[3]

Tutkimuksen ja opetuksen rinnalla Aili Nenola toimi aktiivisesti tieteellisissä yhdistyksissä ja tiede- ja yliopistohallinnossa. Aili Nenola on toiminut mm. Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä ja Tukinainen ry:n hallituksen jäsenenä.[3]

Aili Nenolan rooli naistutkimuksen oppiaineen synnyssä on keskeinen. Hän oli mukana 1982 perustamassa Turun tutkijanaiset ry:n toimintaa ja johtamassa projektia, jonka pohjalta naistutkimuksen oppiaineen ensimmäinen oppikokonaisuus aloitti Turussa 1988. 1990 Nenola aloitti valtakunnallisen naistutkimuksen jatkokoulutusverkoston ohjaajana ja 1995 Naistutkimuksen Sukupuolijärjestelmä-tutkijakoulun johtajana. 2003 naistutkimus saavutti täysmittaisen oppineen aseman Aili Nenolan johdolla, kun sitä saattoi opiskella pääaineena 2003 alkaen.[3]

Aili Nenola oli naimisissa tutkija Jussi Kallion kanssa vuosina 1966–1988. He saivat kaksi lasta, joista Helena Kallio on näyttelijä-kirjailija. Vuodesta 1995 Nenolan avopuoliso oli kirjallisuudentutkija Pertti Karkama.[4]

Tunnustuksia

Teoksia

  • Inkerin itkuvirret – Ingrian Laments. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
  • Miessydäminen nainen. Naisnäkökulmia kulttuuriin. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2002.
  • Gender and folklore: Perspectives on Finnish and Karelian culture. Toimittaneet Satu Apo, Aili Nenola ja Laura Stark-Arola. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998.
  • Louhen sanat: Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Toimittaneet Aili Nenola, Senni Timonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990.

Lähteet

  1. Itkuvirsitutkimuksesta naistutkimukseen. 375 humanistia. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.3.2016.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 469–470. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Koski, Kaarina: Tutkija ja taustavaikuttaja haastattelussa Aili Nenola (PDF) Elore 2/2007. Suomen Kansantietouden Tutkijain seura. Viitattu 8.3.2016.
  4. Kuka kukin on 2007, s. 650. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.