Aili Havas

Aili Lemmikki Havas (vuoteen 1906 saakka Örling, 3. heinäkuuta 1903 Lempäälä – 17. maaliskuuta 1988[1]) oli suomalainen lähetystyöntekijä, joka teki elämäntyönsä Suomen Lähetysseuran juutalaislähetyksen parissa Palestiinassa ja Israelissa.

Teologian maisteri Havas lähti lähetystyöntekijäksi Palestiinaan loppuvuodesta 1931.[2] Seuraavana vuonna hän kirjautui myös opiskelijaksi Jerusalemin heprealaiseen yliopistoon. Vuonna 1940 Havas oli mukana perustamassa lastenkotia Euroopasta tuleville juutalaispakolaisille ja 1945 sen yhteyteen avattiin myös hepreankielinen koulu sekä päiväkoti. Havas työskenteli Jerusalemissa aina vuoteen 1969 saakka. Vuonna 1973 hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kunniatohtorin arvonimi.[3]

Havaksen työtoverina Israelissa oli vuodesta 1946 lähtien Rauha Moisio.[4] Heidät mainitaan Israelin tunnetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Amos Ozin romaanissa Kertomus rakkaudesta ja pimeydestä (2004). Oz oli tutustunut naisiin 9-vuotiaana pikkupoikana Israelin itsenäisyyssodan aikana vuonna 1948. Hän omisti teoksensa koko 47. luvun Havakselle ja Moisiolle.[1]

Aili Havaksen veljiä olivat kokoomuksen kansanedustajana toiminut saarnaaja Väinö Havas ja runoilija Eero Havas.