Aida de Acosta

Aida de Acosta Santos-Dumontin ilmalaivan № 9 ohjaimissa vuonna 1903.

Aida de Acosta syntyi 28. heinäkuuta 1884 varakkaaseen kuubalaistaustaiseen perheeseen Elberonissa, New Jerseyssä.[1] Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kirjailijat Mercedes de Acosta ja Rita de Acosta Lydig.

Perhe oli kesällä 1903 Pariisissa, jossa 19-vuotias de Acosta ystävystyi brasilialaisen ilmailijan Alberto Santos-Dumontin kanssa. Santos-Dumont antoi hänelle kolme oppituntia ilmalaivansa № 9 lentämisestä. Lentotunteja hän ei voinut antaa, sillä kori oli niin pieni, että siihen mahtui vain yksi ihminen.[1] Santos-Dumont antoi lopulta de Acostan lentää ilmalaivalla 29. heinäkuuta 1903. Hän lensi Pariisista Bagatelleen Santos-Dumontin seuratessa häntä polkupyörällä ja antaessa ohjeita nenäliinaansa heiluttamalla.[2] Bagatellessa de Acosta laskeutui poolokentälle keskeyttäen käynnissä olleen Englannin ja Yhdysvaltain välisen ottelun. Ottelun jälkeen de Acosta palasi ilmalaivalla takaisin Pariisiin.[4] Hänestä tuli ensimmäinen moottoroitua ilma-alusta yksin lentänyt nainen.[2]

Lehdistön reaktio naiseen ilma-alusta ohjaamassa oli negatiivinen. Myös de Acostan vanhemmat järkyttyivät kuultuaan lennosta. Heidän mielestään naisen tuli saada nimensä sanomalehtiin ainoastaan mentyään naimisiin ja kuoltuaan. Niinpä Santos-Dumont salasi de Acostan henkilöllisyyden ja kertoi kirjassaan Dans l’air lentäjän olleen ”nuori ja hyvin viehättävä kuubalainen, joka oli huomattavassa asemassa New Yorkin seurapiireissä”.[4] Lento nousi jälleen esiin vasta vuonna 1932[2] illalliskutsuilla New Yorkissa, kun vieraana ollut laivaston upseeri kertoi halustaan lentää ilmalaivalla. De Acosta sanoi ymmärtävänsä halun ja kertoi tarinansa lennostaan.[1]

Aida de Acosta oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen miehensä oli Oren Root III, ulko- ja sotaministeri Elihu Rootin veljenpoika.[1] Pari meni naimisiin 5. marraskuuta 1908.[5] Heille syntyi kaksi lasta: poika Oren Root IV[2] 13. kesäkuuta 1911[6] ja tytär Alva de Acosta Root[7] 1. toukokuuta 1914.[8] Liitto päättyi avioeroon noin vuonna 1925.[9]

Toisen kerran de Acosta meni naimisiin vuonna 1927[9] lakimies, kenraali Henry S. Breckinridgen kanssa. Breckinridge oli olympiatason miekkailija, Charles Lindberghin ystävä ja toimi Lindberghin asianajajana tämän pojan kidnappaustapauksessa. He erosivat vuonna 1947.[10]

De Acosta kärsi glaukoomasta ja oli lähellä menettää näkönsä kokonaan. Hänestä tuli silmäsairauksien paremman hoidon puolestapuhuja.[3] Hän johti kampanjaa Wilmerin silmätauti-instituutin perustamiseksi Johns Hopkinsin yliopistolle[1] ja oli mukana perustamassa ensimmäistä silmäpankkia,[3] jonka johtajana hän toimi 1945–1955.[1]

De Acosta kuoli Bedfordissa New Yorkissa 26. toukokuuta 1962.[1]