Ahvenvita

Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) on monivuotinen uposlehtinen kasvi.

Ahvenvita
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vitakasvit Potamogetonaceae
Suku: Lapavidat Potamogeton
Laji: perfoliatus
Kaksiosainen nimi

Potamogeton perfoliatus
L.

Katso myös

  Ahvenvita Wikispeciesissä
  Ahvenvita Commonsissa

Ahvenvidan varsi kasvaa enimmillään 2,5 metriä pitkäksi. Sen lehdet ovat kapeita, jopa 12 cm pitkiä uposlehtiä. Kukinto on 2–3 cm pitkä tähkä.[2]

Ahvenvitaa tavataan koko Euroopassa Espanjaa, Etelä-Italiaa ja Kreikkaa lukuun ottamatta, sekä samoilla leveyspiireillä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[3]

Ahvenvita kasvaa syvemmällä kuin järviruoko ja lumme. Vain kukat kohoavat vedenpinnalle. Ahvenvidan varsi on rento, joten se heiluu vedessä aallokkoa myötäillen. Varressa on ilmatiehyitä, jotka keventävät vartta. Siksi ahvenvita pysyy pystyssä. Ahvenvidan lehdet ovat niin ohuet ja läpikuultavat, että ahvenvita lakastuu heti, kun se joutuu pois vedestä. Ahvenvita ottaa lehdillään hiilidioksidia vedestä. Ahvenvitakasvustot ovat kalojen suoja- ja syönnöspaikkoja. Koska veden saanti ei ahvenvidalle ole ongelma, sillä on vain pienet juuret, joilla se ottaa ravinteita pohjasta. Lisäksi se saa niitä myös suoraan lehtien läpi.

Lähteet

  1. Gupta, A.K. & Lansdown, R.V.: Potamogeton perfoliatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  2. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus)
  3. Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 12.6.2009. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.