Ahvenkoski

Ahvenkosken voimalaitos.

Ahvenkoskenhaaran länsirannalla sijaitsevalla Markkinamäellä toimi kauppapaikka jo keskiajalla. Joen itärannalla oli Turun piispan nautintoihin kuulunut lohenkalastamo, jonka myötä syntynyt piispankartano läänitettiin Viipurin linnan voutia toimineelle Jaakko Hästeskolle vuonna 1561. Kartanon ympärille muodostui Ahvenkosken kylä, jonka venäläiset kuitenkin hävittivät 1570-luvulla pitkänvihan aikana. Ahvenkosken kartanon 1700-luvulla valmistunut päärakennus tuhoutui tulipalossa 1859 ja nykyinen on vuodelta 1894.[1]

Turun ja Viipurin yhdistänyt Kuninkaantie (myös Suuri rantatie tai Alinen Viipurintie) kulki Ahvenkosken kautta 1200-luvulta lähtien. Vuosina 1741–1743 käydyn Hattujen sodan päättäneen Turun rauhan myötä Venäjän keisarikuntaan liitetty Vanhan Suomen alue laajeni ja valtakunnanraja siirtyi Kymijokelle. Ahvenkoskesta tuli Ruotsin ja Venäjän välinen rajanylityspaikka, jonka kummallekin puolelle rakennettiin tulli- ja postiasemia sekä erilaisia linnoituslaitteita. Kuninkaantien varrella Lappeen pitäjän Taskulassa sijainnut Ruotsin tulli- ja rajapostiasema siirrettiin Ahvenkoskelle ja myöhemmin 1780-luvulla ruotsalaiset rakensivat kaksi reduttia joen ylityspaikkaan. Vaatimaton tulli- ja postiasema korvattiin saman vuosikymmenen aikana komealla virkatalolla, joka valmistui läntisen redutin viereen. Myös venäläiset linnoitivat Ahvenkoskea lukuisilla rakennelmilla, joista merkittävin oli Kuninkaantietä suojannut Kirmusaaren redutti. Joen itärannalle Suur-Ahvenkoskelle rakennettiin kaksi pienempää patteria vartiotupineen.[1] Oman posti-ja tulliasemansa venäläiset rakensivat ruotsalaisista poiketen useita kilometrejä rajan itäpuolelle Kuninkaantien varrelle.^lähde?

Pyhtään pitäjään kuuluneen Ahvenkosken länsipuolista osaa alettiin rajan siirtymisen myötä kutsumaan Ruotsinpyhtääksi. Uuden pitäjän keskus muodostui kuitenkin kolmisen kilometriä joen yläjuoksulla sijaitsevan Strömforsin ruukin ympäristöön.^lähde? Ahvenkosken vanhalle markkinapaikalle perustettiin ruukin tavaraliikenteelle tarkoitettu lastauspaikka.[1]

Suomen sota alkoi helmikuussa 1808, kun venäläiset hyökkäsivät Ahvenkoskella rajan ylitse tavoitteenaan edetä Loviisaan ja Helsinkiin. Sodan päätyttyä vuotta myöhemmin, Ruotsin valtakunnan itäinen osa liitettiin Venäjään ja Ahvenkoski menetti merkityksensä rajanylityspaikkana, kun Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja siirtyi vuonna 1812 Karjalan kannakselle. Samalla Ahvenkosken posti- ja tulliasemat lakkautettiin. Alueen rakennelmat pääsivät vuosikymmenten kuluessa rapistumaan, eikä esimerkiksi Ruotsin puoleisesta tulliasemasta ole enää jäljellä kuin perustukset. Myös Ahvenkosken linnoitteet ovat raunioituneet.[1]

Ahvenkosken sillat ja Markkinamäen tunneli ennen E18-moottoritien avaamista.

Suomen sisällissodan aikana huhti–toukokuussa 1918 Ahvenkoskella käytiin saksalaisten ja punaisten välisiä taisteluja. Osapuolet olivat linnoittautuneet eri puolille jokea ja ainakin punaiset käyttivät hyväkseen 1700-luvulla rakennettuja puolustusvarustuksia, joita he aseistivat uudelleen.[2] Taistelut päättyivät 5. toukokuuta, kun noin 800 punakaartilaista antautui saksalaisille Rajasillan länsipäässä ja samalla myös sisällissodan sotatoimet olivat ohitse koko maassa.[3] Vuonna 2013 paikalle pystytettiin sisällissodan päättymisen muistomerkki.[4]

Kymijoen ylitys tapahtui alun perin keskellä jokea sijaitsevan Kirmusaaren kautta, jonne johti kummaltakin rannalta puurakenteinen silta. Inkoon ja Pyhtään välillä sijaitsevat Uudenmaan pitäjät huolehtivat ylityspaikasta aina 1700-luvulle saakka. Vanhat puusillat tuhoutuivat osittain vuonna 1918 sisällissodan aikana, mutta ne korjattiin nopeasti sodan päättymisen jälkeen. Maantie linjattiin uudelleen vuonna 1928. Ylityspaikka siirtyi parisataa metriä etelämmäksi, jonne valmistui moderni teräsbetonirakenteinen Savukosken silta. Vanhojen siltojen korvaaminen tuli välttämättömäksi vuonna 1933 valmistuneen Ahvenkosken voimalaitoksen johdosta, kun sen pato nosti vedenkorkeutta neljä metriä. Entiset siltarakennelmat ja osia osia Suuresta rantatiestä jäi veden alle. Patoaltaan syntyminen johti myös itärannalla sijainneen Vähä-Ahvenkosken hajoamiseen ja kylän rakennusten siirtämiseen.[1]

Vuonna 1938 valtatie 7:ksi nimetty maantie linjattiin uudelleen 1960-luvulla. Uusi betonirakenteinen silta valmistui vuonna 1967 puolen kilometrin päähän Ahvenkosken voimalaitoksen eteläpuolelle. Savukosken sillasta tehtiin museosilta vuonna 1982 ja se suljettiin ajoneuvoliikenteeltä 1995.[5] Moderni nelikaistainen moottoritie avattiin liikenteelle 2013 ja samalla entisestä valtatiestä tuli seututie 170.[6] Ahvenkoskelle rakennettiin entisen viereen kaksi uutta siltaa ja Kymijoen länsirannalla sijaitsevan Markkinamäen läpi louhittiin puolen kilometrin pituinen Markkinamäen tunneli.[7] E18-tien varrella Ahvenkoskella on levähdyspaikka sekä muun muassa Pyhtään puolella sijaitseva ABC-ketjun liikenneasema. Myös Loviisan puolelle on kaavoitettu runsaasti tilaa eri toiminnoille.[8]