Ahvenanmaan politiikka

Ahvenanmaan maakuntapäivien istunto vuonna 2010.

Lainsäädäntövaltaa Ahvenanmaan maakunnassa, itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, käyttää maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.

Maakunnan lainsäädäntävalta ja sen rajoitukset

Ahvenanmaan kunnat. Ahvenanmaan kuntajako, kunnallisvaalit, kuntien hallinto ja viranhaltijat kuuluvat maakunnan omaan lainsäädäntävaltaan.

Postikonttori Maarianhaminassa. Posten Åland on maakuntahallituksen alainen liikelaitos.

Itsehallintolain mukaan Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntävalta asioissa, jotka koskevat:[3]

1. Maakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä, sen jäsenten vaalia, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia;
2. Maakunnan virkamiehiä, maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden virkaehtosopimuksia sekä kurinpitorangaistusten määräämistä heille, sekä myös maakunnan palveluksessa olevien henkilöiden, luottamushenkilöiden sekä sikäläisten peruskoulujen opettajien eläketurvaa;
3. Ahvenanmaan lippua ja vaakunaa, sekä lipun käyttöä aluksissa;
4. kuntajakoa, kunnallisvaaleja, kuntien hallintoa ja niiden viranhaltijoita;
5. maakunnalle tulosta perittävää lisäveroa ja tilapäistä ylimääräistä tuloveroa sekä elinkeino- ja huviveroja, maakunnalle perittävien maksujen perusteita ja kunnallisveroa;
6. yleistä järjestystä ja turvallisuutta eräin poikkeuksin sekä palo- ja pelastustointa;
7. rakennus- ja kaavoitustointa, naapuruussuhteita, asuntotuotantoa;
8. kiinteän omaisuuden pakkolunastusta yleiseen tarpeeseen eräin poikkeuksin;
9. huoneenvuokraa, ja vuokrasäännöstelyä, maanvuokraa;
10. luonnon- ja ympäristönsuojelua, luonnon virkistyskäyttöä, vesioikeutta;
11. muinaismuistoja sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja esineiden suojelua maakunnassa;
12. terveyden- ja sairaanhoitoa eräin poikkeuksin sekä polttohautausta;
13. sosiaalihuoltoa ja lupaa alkoholijuomien anniskeluun;
14. opetusta, oppisopimusta, kulttuuria, urheilua ja nuorisotyötä; arkisto-, kirjasto- ja museolaitosta eräin poikkeuksin;
15. maa- ja metsätaloutta, maataloustuotannon ohjaamista (näitä asioita koskevasta lainsäädännöstä on kuitenkin neuvoteltava valtion viranomaisten kanssa);
16. metsästystä ja kalastusta, kalastusalusten rekisteröintiä, kalastuselinkeinon ohjaamista;
17. eläinsuojelua ja eläinlääkintähuoltoa eräin poikkeuksin;
18. maatalousmaan, metsämaan ja kalastusvesien tuotantokyvyn ylläpitämistä; velvollisuutta luovuttaa käyttämättä jäänyttä tai vajaakäytössä olevaa maatalousmaata ja kalastusvesiä tällaista tarkoitusta varten täyttä korvausta vastaan toisen hallintaan määräajaksi;
19. oikeutta etsiä, vallata ja hyödyntää mineraalilöytöjä;
20. postilaitosta sekä oikeutta yleisradio- ja kaapelilähetystoiminnan harjoittamiseen maakunnassa eräin rajoituksin;
21. teitä ja kanavia, tieliikennettä, raideliikennettä, veneliikennettä, paikallisen meriliikenteen väyliä;
22. elinkeinotoimintaa eräin rajoituksin;
23. työllisyyden edistämistä;
24. tilastoja maakunnan oloista;
25. teon rangaistavaksi säätämistä ja rangaistuksen määrää, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
26. uhkasakon asettamista ja tuomitsemista sekä muiden pakkokeinojen käyttöä, kun on kysymys maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta oikeudenalasta;
27. muita itsehallintolain perusteiden mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Sen sijaan valtakunnan lainsäädäntö on voimassa myös Ahvenanmaalla siltä osin kuin se koskee.[4]:

1. perustuslain säätämistä, muuttamista tai kumoamista sekä perustuslaista poikkeamista;
2. oikeutta oleskella maassa, valita asuinpaikkansa ja liikkua paikkakunnalta toiselle, sanan-, yhdistys- ja kokoontumisvapauden käyttämistä, kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuutta;
3. valtion viranomaisten järjestysmuotoa ja toimintaa;
4. suhdetta ulkovaltoihin eräin poikkeuksin
5. valtakunnan lippua ja vaakunaa sekä niiden käyttöä eräin poikkeuksin;
6. suku- ja etunimeä, holhousta, kuolleeksi julistamista
7. avioliittoa ja perhesuhteita, lapsen oikeudellista asemaa, lapseksiottamista, perintöä eräin poikkeuksin;
8. yhdistyksiä ja säätiöitä, yhtiöitä ja muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä, kirjanpitoa;
9. koko valtakuntaa koskevia yleisiä ehtoja ulkomaalaisten ja ulkomaisten yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta ja osakkeita sekä harjoittaa elinkeinoa;
10. tekijänoikeutta, patenttia, mallioikeutta ja tavaramerkkiä, sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, kilpailun edistämistä, kuluttajansuojaa;
11. vakuutussopimuksia;
12. ulkomaankauppaa;
13. kauppamerenkulkua ja kauppamerenkulun väyliä;
14. ilmailua;
15. maatalous- ja kalataloustuotteiden hintoja sekä maataloustuotteiden viennin edistämistä;
16. kiinteistönmuodostusta ja kiinteistöjen rekisteröintiä sekä niihin liittyviä tehtäviä;
17. mineraalilöytöjä ja kaivostoimintaa eräin poikkeuksin;
18. ydinvoimaa, kuitenkin niin, että ydinvoimalaitoksen rakentamiseen, hallintaan ja käyttöön sekä tähän liittyvään materiaalin käsittelyyn ja säilytykseen maakunnassa on saatava maakunnan hallituksen suostumus;
19. mittayksiköitä, mittalaitteita ja mittamenetelmiä, standardisointia;
20. jalometallien valmistusta ja leimausta sekä jalometallia sisältävien esineiden kauppaa;
21. työoikeutta eräin poikkeuksin;
22. rikosoikeutta; lukuun ottamatta rangaistuksia maakuntalakien rikkomisesta
23. lainkäyttöä, esitutkintaa, tuomioiden ja rangaistusten täytäntöönpanoa sekä rikoksentekijän luovuttamista;
24. hallinnollista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen
25. kirkkolakia ja muuta uskonnollisia yhdyskuntia koskevaa lainsäädäntöä, oikeutta päästä julkiseen virkaan riippumatta uskontunnustuksesta;
26. kansalaisuutta, ulkomaalaislainsäädäntöä, passia;
27. ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita;
28. väestönsuojelua (päätös maakunnassa asuvien henkilöiden siirtämisestä maakunnan ulkopuolella sijaitsevalle paikkakunnalle voidaan kuitenkin tehdä vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
29. ihmisten tarttuvia tauteja, kastrointia ja sterilointia, raskauden keskeyttämistä, keinohedelmöitystä, oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia;
30. terveyden- ja sairaanhoidon piirissä toimivien kelpoisuusvaatimuksia, apteekkilaitosta, lääkkeitä ja lääkkeenomaisia tuotteita, huumaavia aineita sekä myrkkyjen valmistamista ja niiden käyttötarkoituksen vahvistamista;
31. kotieläinten tarttuvia tauteja;
32. eläinten ja eläintuotteiden maahantuonnin kieltämistä;
33. kasvintuhoojien maahan kulkeutumisen estämistä;
34. puolustus- ja rajavartiolaitosta ottaen huomioon demilitarisointia koskevat säännökset, järjestysvallan toimintaa valtion turvallisuuden varmistamiseksi, puolustustilaa, valmiutta poikkeusolojen varalta;
35. räjähdysaineita valtion turvallisuutta koskevilta osin;
36. veroja ja maksuja tietyin poikkeuksin;
37. setelinantoa ja valuuttaa;
38. tilastoja valtakunnan tarvetta varten;
39. valtion viranomaisilta peräisin olevaa arkistoaineistoa eräin rajoituksin
40. teletoimintaa (valtion viranomainen voi kuitenkin myöntää luvan yleisen teletoiminnan harjoittamiseen maakunnassa vain maakunnan hallituksen suostumuksella);
41. pääsääntöisesti muitakin yksityisoikeudellista kysymystä, jollei kysymys välittömästi liity sellaiseen oikeudenalaan, joka tämän lain mukaan kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan;
42. muita itsehallintolain perusteiden mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:

• opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
• terveyden- ja sairaanhoito
• ympäristöasiat
• elinkeinoelämän edistäminen
• sisäinen liikenne
• kunnallishallinto
• poliisitoimi
• postilaitos
• radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena. Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla. Ennen vuotta 2010 valtionviraston toimia hoiti Ahvenanmaan lääninhallitus.^lähde?

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra. Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.^lähde?

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri. Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuoden 2015 vaaleissa Mats Löfström) kuuluu ruotsalaiseen eduskuntaryhmään.

Rajakyltti Ahvenanmaalla.

Ahvenanmaa on osa Euroopan unionia.[5] Euroopan unionia koskevissa asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Euroopan unionin tuomioistuimissa esitettävät kansalliset kannat valmistelee ja esittää valtakunnan viranomainen kuultuaan tarvittaessa Ahvenanmaata. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin Euroopan unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.^lähde?

Ahvenanmaa kuuluu Euroopan talous- ja rahaliittoon ja Euroopan unionin tulliliittoon ja sen valuuttana on euro. Ahvenanmaa ei kuitenkaan kuulu Euroopan unionin arvolisäverokantaan.[5][6] Jos laiva pysähtyy Ahvenanmaalla niin, että siihen voi nousta ja siitä voi poistua matkustajia, siellä myytävistä tavaroista ei tarvitse maksaa veroja.[7] Lisäksi Ahvenanmaalta voidaan myydä alle 22 euron arvoisia lähetyksiä ilman, että myynnistä tarvitsee maksaa arvonlisäveroa. Raja oli vuoden 2013 alkuun asti 43,48 euroa, mutta sitä laskettiin, koska Ahvenanmaalta tilattiin muuhun Suomeen videopelejä, elokuvia, kirjoja, leluja, muistikortteja, piilolinssejä, teknisiä laitteita, vaatteita ja värikasetteja. Valtiovarainministeriön mukaan verovapaat tuotteet vääristivät kilpailua ja korkeamman verorajan aikana valtio menetti vuosittain 15–20 miljoonaa euroa, jotka se olisi voinut kerätä arvonlisäverona.[8]

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvan Grönlannin tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänetyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänetyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Ahvenanmaan maakuntapäivät vahvisti EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.[9]

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Kansainvälisessä katsannossa on erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet.[10][11][12] Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen.[13][14] Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi, että Kosovolle olisi annettu Ahvenanmaan kaltainen asema itsenäisyyden sijaan.[15]

Bomarsundin pommitus. Kivipiirros vuodelta 1854. Krimin sodan päätyttyä vuonna 1856 Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu.

Venäjän Maarianhaminan-konsulaatti, joka valvoo Ahvenanmaan demilitarisointia.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien.[2] Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisoinnista on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta.[16] Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisoinnista on erikseen sovittu vuonna 1940 Moskovan Ahvenanmaa-sopimuksessa Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

Vuoden 1922 sopimuksen mukaan Suomella on oikeus pitää Ahvenanmaalla tavanomainen poliisihenkilökunta sekä tuoda alueelle sen sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia asevoimia väliaikaisesti. Tämän lisäksi alueen vesillä voi käydä ilman erityistä syytä enintään kaksi keveää suomalaista pinnalla kulkevaa sota-alusta. Erityisen syyn vaatiessa vesialueelle voi tuoda enintään 6 000 tonnin vetoisen laivasto-osaston. Ahvenanmaan saaristossa saa, Suomelta luvan saatuaan, oleskella enintään yksi ulkomainen sota-alus kerrallaan, mutta tavanomainen rauhallinen läpikulku on sallittu tavanomaisen tavan mukaan. Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan yli, mutta laskeutuminen alueelle on sallittu vain hätätilanteessa.[16]

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.[16]

Vuonna 1940 solmittu sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista antoi Neuvostoliitolle ja nykyään Venäjälle oikeuden pitää Maarianhaminassa konsulaattia, jonka tehtävänä on tavanomaisen konsulitoiminnan lisäksi valvoa alueen demilitarisointia. Jos konsuli huomaa, että demilitarisointisopimusta rikotaan, hänellä on oikeus ilmoittaa asiasta Suomen viranomaisille ”Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen” välityksellä, minkä jälkeen asian tutkii suomalais-venäläinen tutkimuskomissio.[17][18]

Ahvenanmaata koskevat demilitarisointisopimukset määrittelevät Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen aluevedet käyttäen kolmen meripeninkulman sääntöä. Nykyään Suomi määrittelee kuitenkin aluevetensä ulottumaan 12 meripeninkulmaa uloimmista luodoista. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueeseen kuuluu myös sellaisia aluevesiä, jotka eivät kuulu demilitarisoituun alueeseen.^lähde?

Henkilöt, joilla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus ja jotka ovat asuneet maakunnassa ennen 12. syntymäpäiväänsä eivät ole ase­velvollisia.[19][20] Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut asevelvollisuudesta.[21]

Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret, joilla on kotiseutuoikeus suorittavat kuitenkin varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa. Heitä on kymmenkunta vuosittain. Nämä varusmiespalveluksen käyneet henkilöt sijoitetaan tavanomaiseen tapaan Suomen sodan ajan joukkoihin ja he voivat saada käskyn kertausharjoitukseen. Suomen lakiin on kuitenkin jäänyt erikoinen porsaanreikä, että esimerkiksi kertausharjoituksiin ahvenan­maalaisten varusmiespalveluksen käyneiden ei ole kuitenkaan pakko osallistua. Syynä on, että lain mukaan henkilö, jolla on kotiseutuoikeus, ei ole asevelvollinen. Suomessa on siis ikään kuin mahdollista suorittaa asevelvollisuuslain mukainen palvelus olematta asevelvollinen. Lounais-Suomen aluetoimiston mukaan tiettävästi kukaan ahvenanmaalainen ei ole koskaan vedonnut kotiseutuoikeuteen jäädessään pois kertausharjoituksista.[20]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Ålandstidningenin 2006 tekemän kyselyn mukaan kuitenkin vain pieni osa saarelaisista haluaa Ahvenanmaan itsenäistyvän. Itsehallinnon lisääminen ja pitäminen ennallaan ovat yhtä suosittuja mielipiteitä.[22]