Suomen maaherrat

Maaherra (ruots. landshövding) oli Suomen valtionhallinnon virkamies, joka johti lääninhallituksen toimintaa. Maaherrat nimitti tasavallan presidentti. Maaherran virkanimike perustettiin vuonna 1634, jolloin Ruotsin hovin kansleri Axel Oxenstierna kehitti siviilihallintoa Suomeen. Aluksi valittiin viisi maaherraa. Ruotsin vallan aikana maaherrat edustivat kuningasta hallintoalueillaan. Suomen itsenäistyttyä edustus siirtyi keskushallinnon suuntaan.[1] Vuosina 1837–1918 maaherran virkanimike oli kuvernööri.

Vuoden 2009 lopussa maaherran virat Suomessa lakkautettiin Suomen läänien lakkauttamisen myötä. Ainoan poikkeuksen muodostaa Ahvenanmaan valtionvirasto, jonka ylimmän johtajan virkanimike on edelleen maaherra.[1]

Kuopion läänin maaherra Gustaf Ignatius pitämässä Kotitalousnäyttelyn avajaispuhetta Väinölänniemellä 1934.

Viran toimenkuva

Maaherran tehtävät 1930-luvulla

Maaherran toimeen kuuluvat asiat käsiteltiin lääninhallituksessa eli maaherranvirastossa kahdella osastolla, lääninkansliassa ja lääninkonttorissa. Lääninkanslian esimiehenä toimi lääninsihteeri ja lääninkonttorin esimiehenä lääninkamreeri. Jokainen lääni oli jaettu eri kihlakuntiin ja nämä puolestaan nimismiespiireihin.[2]

Maaherran nimitti virkaan tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä, ja toimessaan hän oli valtioneuvoston ja erityisesti sisäasiainministeriön alainen. Maaherra oli lääninhallituksen esimies ja samalla ulosotonhaltija läänin alueella lukuun ottamatta kaupunkeja, joissa maistraatti oli ulosotonhaltijana.[2]

Maaherra oli läänin korkein järjestyksen valvoja ja hallinnon edustaja. Tässä ominaisuudessa hänen tuli pitää huolta siitä, että:[2]

  • yleinen järjestys ja turvallisuus säilyvät läänin alueella;
  • tehdyt rikokset saatetaan syytteeseen, ja tässä ominaisuudessa maaherra oli kaikkien poliisiviranomaisten esimies sekä läänin alueella olevissa kaupungeissa että maaseudulla;
  • läänissä olevat virkamiehet täyttävät velvollisuutensa;
  • kunnallisia asioita hoidetaan lakien ja asetusten mukaisesti;
  • julkaistavat lait ja asetukset tulevat oikealla tavalla kuulutetuiksi läänissä.

Lisäksi maaherran tuli seurata julkisten laitosten toimintaa sekä pyrkiä hankkimaan tietoa siitä, mikä eri aloilla oli soveliasta edistämään läänin ja sen asukkaiden etuja. Hänen tuli myös valvoa kruununverojen ja muiden kruununtulojen kantoa sekä köyhäinhoito- ja terveydenhoitolaitoksia.[2]

Muuten maaherra valvoi, että rikosjutuissa annetut päätökset pantiin täytäntöön ja että alemmat ulosottomiehet täyttivät tehtävänsä riitajutuissa annettujen tuomioiden ja päätösten toimeenpanemisessa.[2]

Maaherra antoi passin ulkomaille matkustaville, tarkasti lääniin tulevien ulkomaalaisten passit sekä antoi ulkomaalaisille ololippuja maassa oleskelua varten.[2]

Ulosotonhaltijana maaherra käsitteli lainhakuasioita ja ulosmittausvalituksia. Erinäisissä hallinnolliseen lainkäyttöön kuuluvissa asioissa maaherranvirasto oli ensimmäinen oikeusaste.[2]

Luettelo maaherroista

Turun ja Porin lääni 1634–1997

Lääni liitettiin Länsi-Suomen lääniin 1997.

Uudenmaan ja Hämeen lääni 1634–1831

Lääni jaettiin Uudenmaan lääniksi ja Hämeen lääniksi 1831.

Pohjanmaan lääni 1634–1775

Lääni jaettiin Vaasan lääniksi ja Oulun lääniksi 1775.

Viipurin ja Savonlinnan lääni 1634–1721

Läänin kaakkoisosa luovutettiin Venäjälle 1721; Ruotsille jäänyt osa yhdistettiin Käkisalmen läänin jäännösten kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniksi.

Käkisalmen lääni 1634–1721

  • Henrik Månsson 1634–1636
  • Magnus Nieroth 1636–1641
  • Henrik Piper 1641–1642 (vt.)
  • Reinhold Mettstake 1642–1652
  • Jakob Törnsköld 1652–1656
  • Karl von Scheiding 1657–1660
  • Patrick Ogilwie 1660–1674
  • Berendt Mellin 1674–1690

Läänin itäosa luovutettiin Venäjälle 1721; Ruotsille jäänyt osa yhdistettiin Viipurin ja Savonlinnan läänin jäännösten kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniksi.

Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni 1721–1747

Läänin eteläosa luovutettiin Venäjälle 1743; läänin tilalle perustettiin Kymenkartanon ja Savon lääni 1747.

Kymenkartanon ja Savon lääni 1747–1775

Lääni jaettiin Kymenkartanon lääniksi ja Savon ja Karjalan lääniksi 1775.

Vaasan lääni 1775–1997

Lääni liitettiin Länsi-Suomen lääniin 1997.

Oulun lääni 1775–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010.

Kymenkartanon lääni 1775–1831

Läänin eteläosa liitettiin Uudenmaan lääniin 1831; läänin tilalle perustettiin Mikkelin lääni.

Savon ja Karjalan lääni 1775–1831

Läänin eteläosa liitettiin Mikkelin lääniin 1831; läänin tilalle perustettiin Kuopion lääni.

Viipurin lääni 1812–1945

Läänin itäosa luovutettiin Neuvostoliitolle 1940/1944; Suomelle jääneestä osasta muodostettiin Kymen lääni 1945.

Uudenmaan lääni 1831–1997

Lääni liitettiin Etelä-Suomen lääniin 1997.

Hämeen lääni 1831–1997

Läänin eteläosa liitettiin Etelä-Suomen lääniin ja pohjoisosa Länsi-Suomen lääniin 1997.

Mikkelin lääni 1831–1997

Läänin pääosa liitettiin Itä-Suomen lääniin ja läntisin osa (Heinolan kihlakunta ja seutukunta) Etelä-Suomen lääniin 1997.

Kuopion lääni 1831–1997

Lääni liitettiin Itä-Suomen lääniin 1997.

Ahvenanmaan lääni 1918–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010. Ahvenanmaan maaherrat vuodesta 2010 lähtien, ks. Suomen maaherrat - Ahvenanmaan valtionvirasto.

Petsamon lääni 1921–1921

Lääni liitettiin Oulun lääniin 1922.

Lapin lääni 1938–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010.

Kymen lääni 1945–1997

Lääni liitettiin Etelä-Suomen lääniin 1997.

Keski-Suomen lääni 1960–1997

Lääni liitettiin Länsi-Suomen lääniin 1997.

Pohjois-Karjalan lääni 1960–1997

Lääni liitettiin Itä-Suomen lääniin 1997.

Etelä-Suomen lääni 1997–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010.

Länsi-Suomen lääni 1997–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010.

Itä-Suomen lääni 1997–2009

Kaikki Suomen läänit lakkautettiin 2010.

Ahvenanmaan valtionvirasto 2010–

Västernorrlandin ja Västerbottenin läänien maaherrat sekä Pietarin ja Viipurin kuvernementtien kuvernöörit

Västernorrlandin ja Västerbottenin läänien maaherrat hallitsivat vuosina 1634–1809 myös Lapin historiallista maakuntaa ja Tornionlaakson itäpuolta. Pietarin ja Viipurin kuvernementtien kuvernöörit hallitsivat Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle luovutettuja alueita vuosina 1721–1812.

Västernorrlandin lääni 1634–1638

  • Stellan Otto von Mörner 1634–1638

Västerbottenin lääni 1638–1809

  • Stellan Otto von Mörner 1638–1641
  • Frans Crusebjörn 1641–1653
  • Johan Graan 1653–1679
  • Jakob Fleming 1679
  • Hans Clerck 1680–1683
  • Hans Abraham Kruuse af Verchou 1683–1688
  • Reinhold Johan von Fersen 1688
  • Gotthard Strijk 1688–1692
  • Arvid Horn 1692
  • Gustaf Douglas 1692–1705
  • Otto Wilhelm Löwen 1705–1712
  • Anders Erik Ramsay 1713–1717
  • Fredrik Magnus Cronberg 1717–1719
  • Otto Reinhold Strömfelt 1719
  • Carl Paulin Lagerflycht 1719
  • Jacob Grundel 1719–1733
  • Gabriel Gabrielsson Gyllengrip 1733–1753
  • Olof Leijonstedt 1755–1759
  • Johan Funck 1759–1762
  • Martin Ehrensvan 1762–1765
  • Olof Malmerfelt 1765–1769
  • Carl Efraim Carpelan 1769
  • Magnus Adolf von Kothen 1769–1775
  • Georg Gustaf Wrangel 1775–1781
  • Carl Wilhelm Leijonstedt 1781–1782
  • Fredrik von Stenhagen 1782–1789
  • Johan Gustaf af Donner 1789–1795
  • Pehr Adam Stromberg 1795–1809

Pietarin kuvernementti 1721–1744

Viipurin kuvernementti 1744–1812

  • Juri Nikititš Repnin 1744
  • Afanasi Isakov 1745–1752 (vt.)
  • Johann Christoph von Keyser 1752–1754
  • Afanasi Isakov 1754–1766
  • Nikolai Heinrich von Engelhardt 1766–1778
  • Jevgeni Petrovitš Kaškin 1779–1780
  • Pjotr Aleksejevitš Stupišin 1780–1782
  • Wilhelm Heinrich von Engelhardt 1782–1785
  • Alexander Magnus von Peutling 1785–1785
  • Karl Johann von Günzel 1785–1793
  • Fjodor Pavlovitš Štšerbatov 1793–1797
  • Karl Magnus von Rüdinger 1797–1799
  • Pjotr Vasilievitš Želtuhin 1799–1799
  • Magnus von Orraeus 1799–1804
  • Nikolai Fjodorovitš Emin 1804–1808
  • Ivan Jakovlevitš Buharin 1808–1811
  • Johan Winter 1811–1812

Lähteet

Viitteet

  1. Maaherra jää historiaan, Rauno Saari jatkaa töitä 31.12.2009. Yleisradio. Viitattu 31.12.2009.
  2. Hakkila, Esko (toim.): Lakiasiain käsikirja, s. 577–579. Porvoo: WSOY, 1938.
  3. Marine Holm-Johansson on nimitetty Ahvenanmaan maaherran virkaan Yleisradio. Viitattu 23.4.2023.

    Aiheesta muualla

    • Tuominen, Helinä: Lääninhallinto 350 vuotta : Länsförvaltningen 350 år. Sisäasiainministeriö, 1986. ISBN 951-46-8896-1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.