Ahti Rytkönen

Ahti Aarno Rytkönen (23. maaliskuuta 1899 Ilmajoki – 21. heinäkuuta 1989 Hyvinkää) oli kielitieteilijä, professori h.c. Vanhemmat: Antti Juhani Rytkönen ja Olga o.s. Söderman.

Rytkönen syntyi Ilmajoella, mistä perhe muutti pian hänen syntymänsä jälkeen Lahteen ja sen jälkeen Helsinkiin. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1917. Hän opetti opiskelujensa ohessa viransijaisena kansakouluissa Iitin Sitikkalassa ja Rautalammin Saikarissa. Valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi 1920 hän toimi opettajana Maaningan Tuovilanlahdella vuoteen 1923 asti opiskellen samalla Helsingin yliopistossa. Vuonna 1924 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon.

Rytkönen oli erityisen kiinnostunut kansatieteestä ja kielen piirteistä. Maaningalla opettaessaan hän kirjoitti innokkaasti muistiin paikallisilta koululaisilta kuulemiaan murreilmaisuja. Vuonna 1923 hän pääsi Suomen sanakirjasäätiön sanastajaksi eli aineiston kerääjäksi suomen kansankielen sanakirjaa varten. Rytkönen keräsikin ahkerasti sanoja erityisesti Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Hän keräsi matkoillaan kokonaista 30 000 sanalippua ja 6000 kansanrunoa. Sanojenkeruumatkoillaan Rytkönen harrasti myös valokuvausta, ja tuloksena oli mittava valokuvakokoelma. Kuviin tallennetui kattava kirjo pohjoissavolaista elämäntapaa. Rytkönen laati keräämäästään aineistosta kolme pääteostaan Savupirttien kansaa (1931), Tuohitorven mailta (1933) ja Tuulastulilta ja karhumailta (1935).

Vuosina 1933-38 Rytkönen oli Nykysuomen sanakirjan aputoimittajana. Hän laati väitöskirjaa savolaismurteiden ilmaisuista, mutta se torjuttiin sen aikaisissa yliopistopiireissä. Suomen kielen tutkimus oli tuon ajan yliopistomaailmassa painottunut länsimurteisiin, ja itämurteiden kirjavaa ilmaisutapaa joko vieroksuttiin tai sitä ei tunnettu. Lisäksi 1930-luvun akateeminen ilmapiiri ei sallinut näkemyksiä jotka kyseenalaistivat tunnettujen kielitieteilijöiden teesejä. Rytkösen väitettiin keksineen murreilmaisuja itse ja häntä vaadittiin tekemään väitöskirjaansa perustavan laatuisia muutoksia joihin hän ei suostunut. Jyrkimpiin kriitikoihin kuului professori Erkki Itkonen.

Vuonna 1939 Rytkönen siirtyi pois Helsingistä saatuaan suomen kielen lehtorin paikan Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa. Jyväskylään oli savustettu Helsingistä eräs toinenkin "kerettiläinen" kielitieteilijä, Aarni Penttilä, jonka kanssa Rytkönen ystävystyi. Maaliskuussa 1940 oli jo selvinnyt että Rytkösen Helsingin yliopistossa tekemä väitöskirja Eräiden itämerensuomen tm-sanojen historiaa ei menisi läpi, niinpä hän hylkäsi ajatuksen väitöskirjasta ja julkaisi sen sellaisenaan. Rytkönen työskenteli lehtorina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1965. Vuonna 1964 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle professorin arvon.