Ahti Paulaharju

Ahti Ilmari Paulaharju (21. helmikuuta 1906 Oulu – 1971 Espoo) oli suomalainen eversti, museonjohtaja ja kotiseutututkija.[1][2]

Ahti Paulaharjun vanhemmat olivat opettaja, kirjailija, kansanperinteen kerääjä, professori Samuli Paulaharju ja Kreeta Liisa Isokorpi. Hän pääsi ylioppilaaksi 1925 ja valmistui kadettikoulusta 1928 sekä sotakorkeakoulusta 1939.[1] Hän teki opinto- ja tutkimusmatkoja Skandinaviaan 1946–1961 sekä asutushistoriallisia tutkimus- ja keräysmatkoja muun muassa Lappiin ja Ruijaan 1924 ja 1947–1961.

Paulaharju oli Erillisen mittauspatteriston adjutanttina ja topografiupseerina 1928–1932, Jääkäritykistörykmentin patterin varapäällikkönä 1932–1933 ja kenttätykistörykmentti 1:n mittauskunnan johtajana 1933–1935. Hän oli yleisesikunnan topografiupseerina 1935–1938, puolustusministeriön topografiupseerina 1938–1940, puolustusvoimien pääesikunnan topografisen toimiston päällikkönä 1941–1946 sekä topografisen osaston päällikkönä 1946–1952. Paulaharjusta tuli vänrikki 1928, luutnantti 1930, kapteeni 1935, majuri 1940, everstiluutnantti 1942 ja eversti 1949. Talvisodan aikana 1939–1940 Paulaharju oli topografikomppanian päällikkönä ja jatkosodassa topografipataljoonan komentajana 1941–1944. Hän toimi Sotakorkeakoulun geodesian ja topografian tuntiopettajana 1946–1952. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1952.

Armeijan palveluksesta erottuaan Paulaharju oli Pohjois-Pohjanmaan museon intendenttinä 1952–1966. Hän oli Sotamuseoseuran johtokunnan jäsenenä alkaen vuodesta 1949 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hän peruskartoitti Hailuodon vuosina 1948–1951, sen ohessa inventoi saaren asutuksen sekä keräsi kansantarinoita ja kertomuksia Hailuodosta.[3]

Ahti Paulaharju oli naimisissa vuodesta 1929 Etti Margaretha Högströmin kanssa. Heidän poikansa on eversti, sotahistorioitsija Jyri Paulaharju (1932–2021).[1]