Ahti Fredriksson

Ahti Vilhelm Fredriksson (9. toukokuuta 1923 Dragsfjärd – 10. kesäkuuta 1994) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja. Hän edusti SDP:tä ja toimi toisena sosiaali- ja terveysministerinä Paasion II hallituksessa vuonna 1972.[1]

Fredriksson lähti 14-vuotiaana kotoaan työnhakuun. Jatkosodan jälkeen hän työskenteli tarjoilijana Helsingissä 1944–1953 ja päätyi sitä kautta ammattiyhdistystehtäviin. Fredriksson kävi Työväen Akatemian vuosina 1949–1950 ja vietti kesällä 1950 kaksi kuukautta Genevessä Työväen Sivistysliiton ja sen skandinaavisten veljesjärjestöjen järjestämällä pohjoismaisen kansankorkeakoulun kurssilla. Siellä hän tutustui muun muassa Kansainvälisen työjärjestön toimintaan.[1]

Vuosina 1951–1953 Fredriksson toimi Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liiton Helsingin piirin toimitsijana ja vuodesta 1953 liiton sihteerinä. Vuonna 1957 hän siirtyi Suomen paperiteollisuudentyöntekijäin liiton toimitsijaksi vastuullaan erityisesti liiton opintoasiat ja kansainväliset suhteet. Vuosina 1967–1972 Fredriksson työskenteli SAK:n sihteerinä. Hänen tärkeimpiä tehtäviään olivat työsuojelu ja ay-liikkeen eheytyksen valmistelu.[1]

Tammikuussa 1972 pidettiin ennenaikaisen eduskuntavaalit. Helmikuussa 1972 nimitettiin Rafael Paasion sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus. Paasio halusi hallitukseen ay-liikkeen edustajan ja ehdotti ministerin tehtävää alun perin SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläiselle, joka kieltäytyi tarjouksesta. Ministeriksi nimitettiin lopulta Ahti Fredriksson, joka sai toisen sosiaaliministerin salkun.[1] Ministeripäiviä hänelle kertyi 195.[2] Syyskuussa 1972 valtaan astui Sorsan I hallitus.[1]

Tammikuussa 1973 Kelaan perustettiin kaksi uutta johtajan virkaa työntekijä- ja työnantajaosapuolille. Fredriksson valittiin työntekijäpuolen edustajaksi ja hän aloitti johtajan tehtävässä toukokuussa 1973 hoitaen erityisesti kuntoutusasioita. 60-vuotispäivänsä kunniaksi hän perusti nimeään kantavan säätiön, joka avusti muun tuen ulkopuolelle jääneitä vammaisia nuoria. Fredriksson oli myös Kuntoutussäätiön puheenjohtaja 1980–1984. Hän jäi Kelasta eläkkeelle vuonna 1984.[1]